Päivän koittaessa ratsastimme viidakkoon, jossa olimme varmassa suojassa, teimme tulen, söimme aamiaisen, panimme hevoset liekaan ja laskimme levolle.
Heräsin iltapäivällä väsyneenä ja haluttomana, ja neekeri kuorsasi yhä vieressäni. Muistin kirjeen, avasin sen ja sain lukeakseni seuraavaa:
Maanantai-iltana.
Rakas puolisoni!
Lähetän kaikessa kiireessä nämä rivit ilmoittaakseni sinulle, että eräs patrulli lähetetään sinua ajamaan takaa. Sinun laukauksesi johdosta saapui muutamia ratsumiehiä, ja Bassett saattoi sanoa heille mihin päin sinä olit ratsastanut. Luojan kiitos, ettei Belle ollut osallisena ajamassa näitä verikoiria sinun kintereillesi! Oi, rakas Lawrence, miten sydämellisesti rukoilenkaan tänä yönä puolestasi! Ollessasi poissa tunnen itseni kuin leskeksi — lesken kyyneleet kostuttavat kirjettä. Pidä vaari elämästäsi, sillä se on myöskin minun elämäni, puolisoni! Jumala suokoon, että me tapaamme jälleen! Se on ainoa rukoukseni, omani, rakastettuni.
Sinua rakastava, epätoivoinen vaimosi
Laura Peyton Bryant.
Piirrän uuden nimeni ensi kerran, rakas puolisoni.
Oi, suojelkoon sinua Jumala!
Olin monasti ennen nähnyt hänen rakkaan kasialansa, mutta koskaan en ollut lukenut niin toivotonta kirjettä häneltä — ensimäistä ja kenties viimeistä minkä sain vastaanottaa vaimoltani.
Silmäni kostuivat, ja minä päätin noudattaa kaikkea varovaisuutta matkustaessani tämän sissien ja sotarosvojen pimeän ja verisen maan läpi.