Herätin Caucuksen, ja syötyämme jälleen hieman meni hän takaisin vuoripolulle tähystämään.
— He ovat meidän jäljillämme, massa Bryant, — sanoi hän takaisin tullessaan. — Olen nähnyt tiellä heidän jälkensä.
— Mistä tiedät niiden olevan heidän jälkiään?
— Hevoselta, jolla Belle-neiti eilen saapui, oli poikki toinen kenkä. Eräs miehistä sitten otti eilisiltana hänen hevosensa; ja nyt näkyy edempänä olevalla tiellä katkenneen hevosenkengän jälkiä. He ovat varmaankin ratsastaneet Marioniin, järjestääkseen sieltä yleisen ajon.
— Montako heitä oli?
— Kolme, massa. Oletan toisten menneen Ashevillen tietä, ottaakseen meidät siellä kiinni siltä varalta, että olisimme ratsastaneet siihen suuntaan. Tämä on ikävä juttu, massa!
— Niin minustakin, — myönsin minä ajatellessani, että tie Marionin kautta oli katkaistu. — Tunnetko Ashevillen ja Marionin välillä mitään syrjätietä tai vuoripolkua täältä pohjoiseen päin?
— Kyllä, massa, Three Forksin luona.
— Missä se on?
— Kahdenkymmenen peninkulman päässä täältä Yanceyn piirikunnan rajalla.