Yöllä jatkoimme matkaamme Tennesseehen ja kahtena seuraavana päivänä kiertotietä pohjoiseen. Ruokavaramme olivat lopussa, meillä oli kauhea nälkä. Lähetin Caucuksen ostamaan ruokaa erääseen tupaan.
Hän tuli takaisin tuoden mukanaan jauhosäkin, silavankimpaleen, kaksi korppulaatikkoa, kolme tusinaa munia, kinkun ja säkillisen perunoita.
— Mitä kummaa! Saitko kaiken tämän dollarilla?
— Sain, massa.
— Mitä eukko sitten sanoi?
— Eukko ei sanonut mitään. Eukko oli kellarissa, ja minä telkesin hänet sinne siksi aikaa, kun ostin ruokavarat.
— Caucuksesta tulee ajan pitkään ruokavarojen hankkija armeijalle, — virkkoi luutnantti nauraen.
— Minä opettelen, massa luutnantti, — sanoi Caucus.
Hänestä tulikin se muutamia kuukausia myöhemmin.
Jatkoimme matkaamme koko yön ja seuraavan päivän, sitten meidän täytyi levätä pienessä hirsituvassa muutaman sadan kyynärän päässä maantiestä, jota pitkin me pari kertaa kuulimme joukkojen ja myöskin tykkiväen kulkevan; — se merkitsi, että Longstreet teki muutamia liikkeitä.