Ei Akseli häntä huomannut. Hän hyssytteli yhä lastaan, jonka suusta pullahti vettä. Hän käänsi lapsen suun alaspäin.
— Onnetoin! unohdin ensimäisen toimenpiteen, niin lääkäri kuin olenkin… Lapseni, pikkuseni… tointui hän vähitellen säikähdyksestään.
Paikalle saapui pari naista.
— Hoi, tule tänne, huusi toinen, tänne Alinelundiin!
— Aline…? huudahti herra, vaan tukahdutti kuitenkin ja alkoi hieroa lastansa, joka aukaisi elottomat silmänsä ja sitä mukaa heikosti hengittääkin alkoi.
— Auttakaa avutonta vaimoani, tuokaa vettä,… tuoltapuolen, osoitti hän, valelkaa sillä ja hierokaa ohauksia.
— Hyi! Sihteeri-Timo… sanoi hiljaa naisista toinen.
— Niin, Sihteeri-Timo… Mies huokasi ja käänsi katseensa salmelle päin ja nurmelle asettautui, siihen kauvaksi istumaan jäi.
— Missä olemme? Kutsuitko minua, Akseli kysyi tointunut rouva, kun oli vedellä päätä valeltu, Guido…?
— Tässä… Elää…