— Oliko siellä se ulkolainen neitikin, uskalsi Anni kysyä.
— Oli, mitä sitte?
— Tiihoska kertoi hänen nyt olevan vaarallisesti sairaana. Se oli niin salaperäinen tuo Tiihoska.
— Niinkö? Anni saa mennä jo kamariani siistimään.
Anni teki kuten käskettiin. Rouva meni kyökkiin Tiihoskaa puhuttelemaan.
Jo ennen aamiaista meni hän sitten kävelylle, mutta käski ennen ulosmenoaan Annin keittää ja tarjota Tiihoskalle leivän kanssa kahvit.
— Vieläkö tuon kieli voiteita tarvinnee, ajatteli Anni itsekseen.
Rouva ei malttanut olla pistäytymättä naapuriin. Hän pyysi naapurin rouvaa aamukävelylle eikä voinut olla arveluitaan hänelle kertomatta.
— Niin, jo olen ajatellutkin… niin vapaata se on ollut koko kesän… mokomakin lerttu…
Näin juttua jauhettiin. Puolenpäivän jälkeen oli jo yhdestä höyhenestä kasvanut kokonainen kana. —