Vihaa, jumalatar, laula.[136]
Sillä kehoitus jotain tekemään tahi tekemättä olemaan on käsky, sanoo hän. 9. Sentähden lykättäköön tämä tarkastus syrjälle, koska se kuuluu toiseen taiteesen, vaan ei runouteen.
XX Luku.
Lausekeino ja sen osat.
Kaikkeen lausekeinoon kuuluu seuraavat osat: kirjain, tavu, sidesana, nimisana, tehdikkö, varake, taivutus, lause.[137] 2. Kirjain on jakaamaton ääni; mutta ei jokainen ääni, vaan semmoinen, josta ymmärrettävä sana voi tulla; sillä myöskin eläinten äänet ovat jakaamattomia, mutta näistä en sano yhtään kirjaimeksi. 3. Tämä on joko ääntäväinen tahi puoli-ääntäväinen taikka äänetön. Ääntäväinen on se, jolla ilman toisen avutta on kuuluva äänensä, esimerkiksi A ja O. Puoli-ääntäväinen, jolla jonkun lisäyksen avulla on kuuluva ääni, esimerkiksi S ja E. Äänetön (kerake) se, joka itse luonnoltaan ei lisäyksenkään avulla saa kuuluvaa ääntä, mutta joka vasta ääntäväisten avulla tulee kuuluvaksi, esm. G ja D. 4. Nämä eroavat suun asennon ja asemansa, vahvemman ja keveämmän hengähdyksen, sekä pituutensa ja lyhyytensä puolesta; vieläpä korkean, syvän ja keskivälisen äännähdyksen suhteen; joidenka itsekunkin tutkiminen kuuluu runomitta-oppiin. 5. Tavu on kerakkeesta ja äänellisestä yhdistetty ääni ilman merkitystä; sillä GR ilman A:tta on tavu, niin ikään A:n kanssa, niinkuin GRA.[138] Mutta näittenkin eroituksia tulee runomitta-opin tutkia. 6. Sidesana on merkitsemätön ääni, joka ei estä eikä tee yhtäkään, useista äänistä syntyvää, jotain merkitsevää sanaa, ja jota voipi panna sekä loppuun että keskeen, jos ei sovi sitä panna yksinään lauseen alkuun; niinkuin esimerkiksi sanat μεν, ήτοι, δή. Taikka merkitsemätön ääni, joka useammista kuin yhdestä jotain merkitsevistä äänistä voipi tehdä yhden jotain merkitsevän sanan. 7. Määriö on merkitsemätön ääni, joka osoittaa lauseen alkua tahi loppua taikka eroitusta, esimerkiksi τό φημί, τό περί ja muut semmoiset. Taikka merkitsemätön ääni, joka ei estä eikä tee yhtäkään, useista äänistä kokoonpantua ääntä, ja jota sopii panna sekä lauseen päähän että keskeen.[139] 8. Nimisana on yhdistetty ääni,[140] jolla on merkityksensä, vaan ei aikaa koskeva, ja jonka osat yksinään eivät mitään merkitse; sillä yhdyssanoja emme niin käytä, että itsekukin niistä erikseen jotain merkitsisi; esimerkiksi nimisanassa "Theodoro" ei ole "doro" sanalla mitään merkitystä. 9. Tehdikkö on yhdistetty ääni ajallisella merkityksellä, jonka eri osat eivät itsestään mitään merkitse, samaten kuin nimisanojenkin on laita; sillä sana "ihminon" tahi "valkea" ei merkitse aikaa; mutta "kävelee" taikka "on kävellyt" tätä kyllä osoittavat, toinen, näet, nykyistä toinen mennyttä aikaa. 10. Taivutus koskee nimisanaa taikka tehdikköä, ja merkitsee joko "kenen" taikka "kenelle" ja muuta semmoista, taikka osoittaa yhtä tahi monta, esimerkiksi "ihminen" tai "ihmiset", taikkapa sitäkin mitä esittelymuotoon kuuluu, esimerkiksi kysymystä ja käskyä. Sillä "meni" tahi "mene" ovat tehdikön tämänlaatuisia taivutuksia. 11. Lause on yhdistetty merkitseväinen ääni, jossa muutamat osat jo itsestään jotain merkitsevät. 12. Sillä ei jokainen lause riipu tehdiköistä ja nimisanoista, esimerkiksi lause "ihmisen määritys"; vaan lause saattaa myöskin ilman tehdiköittä syntyä. Vaan sillä pitää kuitenkin aina oleman joku merkitseväinen osa, niinkuin esimerkiksi lauseessa "Kleoni kävelee" sana "Kleoni". 13. Yhtenä on lause kahdella tapaa: jos se yhtä merkitsee, tahi jos se monta yhdistää, esimerkiksi "Ilia" on yhdistämisen kautta yksi lause, vaan "ihmisen määritys" yksi yhtä merkitsemällä.[141]
XXI Luku.
Nimisana ja sen lajit.
Nimisanan lajit ovat: yksinkertainen (yksinkertaiseksi sanon sitä, mikä ei ole tehty merkitseväisistä osista, esimerkiksi γή) ja kaksinkertainen. 2. Viimemainittu on tehty joko merkitseväisestä ja merkitsemättömästä, tahi merkitseväisistä osista. 3. Saattaa myös löytyä kolmen- ja nelinkertaisia, vieläpä moninkertaisiakin nimisanoja, niinkuin esimerkiksi useimmat suurenpöyhkeistä sanoista, niinkuin 'Ερμοκαϊkόξανϑος.[142] 4. Jokainen nimisana on joko tavallinen, tahi murretta, tahi kuvantoa (metafora), tahi koriste, tahi tehty, tahi venytetty, tahi supistettu, tahi toisinnettu. 5. Tavalliseksi sanon sitä, mitä kaikki käyttävät; murteeksi, jota muutamat. 6. Näkyy siis, että sama sana voipi olla sekä murretta että tavallinen, vaan ei samoille; sillä sana σίγυνον on Kyprialaisilla tavallinen, mutta meillä murretta. 7. Kuvanto eli metafora on vieraan nimisanan siirtäminen joko suvusta lajiin, tahi lajista sukuun, tahi lajista lajiin, tahi suhtaisuuden mukaan. 8. Suvusta lajiin, esimerkiksi:
Täällä mun laivani seisoo;[143]
sillä ankkurissa olo on seisomista sekin. 9. Lajista sukuun: