Komeasti kalustettu huone patruunan kotona. Perä- ja sivuovia. Oikealla kirjoituspöytä, jossa on kirjoja: papereita y.m. Paavo ja Liisa siistivät huonetta.
Paavo. Ne vasta oli kestit!.. Oli totta maar! En ole vielä eläessäni niiden vertaista nähnyt. Mahtoi ne maksaa satoja?
Liisa. Vai satoja vaan! Sano toki tuhansia! Niin äärettömän hienot päivälliset ja sitten suuret juomingit samppanjoineen… ilotulitukset ja muut… ne vasta maksaa!
Paavo. Sanos muuta! Mutta kyllä mahtaakin nuori rouva olla tyytyväinen kaikkeen siihen komeuteen, vaikka oliskin kuinka vaativainen… Liekköhän tuo suomalainen, minusta hän on niin ulkolaisen näköinen?
Liisa. Senköverran sinä tiedätkin! Johan kaikki kylän ämmätkin tietävät, että patruuna toi rouvansa Helsingistä.
Paavo. Mutta voihan hän silti olla ulkolainen, onhan Helsingissä…
Liisa. Ei, kyllä hän on suomalainen, olenhan minä hänen kanssaan jo ollut puheissa.
Paavo. Oli mitä oli, mutta suloinen hän on ja ihana, että… sellaista ei moni etsimälläkään löytäisi.
Liisa. Kumma, kuu huoli tuommoisen miehen kuin patruuna…
Paavo. Mikäpäs hänellä olisi vikana…?