Pappi katseli äänetönnä häneen, ja kun hän näki tuon nuoren miehen olevan nöyrtyneen, lausui hän:
"Jos sinä tuota päätä joudutkin helvettiin, niin ei sinulla ole siihen mitään sanomista. Mutta koska Jumalan tahto on, että niin moni kuin suinkin mahdollista irtautuu paholaisen kynsistä ja kavaltaa häntä sielunsa suhteen, niin varmaan siis on sinullakin oikeus koettaa pelastamistasi, vaikkapa kohta paholaisella olisikin suurempi oikeus sinuun kuin useimpiin muihin ihmisiin. Mutta jos toivot pelastua, niin on sinun ensi työksi sydämmesi vakaisuudella kumartuminen ja nöyrtyminen Jumalan edessä ja antautuminen tykkänään Hänen huostaansa…"
"Kyllä, kyllä! minä teen niin! minä teen niin!"
"Nöyrry Jumalan edessä tunnustaen, että mitä ikänä Hän tahtoo tehdä, niin on Hän aina oikea ja pyhä, mutta sinä olet syntinen, joka et ansaitse muuta kuin helvetin…"
"Kyllä, kyllä!"
"Hän on se, jolla on kaikki oikeus ja voima taivaassa ja maassa niin, että vaikka sinä olisit suurin pyhimys ja Hän tahtoisi tuomita sinun, niin tekisi Hän siinä ainoastaan oikein eikä sinulla olisi vähääkään kerskuttavaa, vaan olisi sinun nöyrtyminen ja ylistäminen Hänen nimeänsä sekä häpeäminen omaa kurjuuttasi, että sinä olet Hänen edessään vähempi-arvoinen kuin viheliäisin on Leviitan rinnalla.
"Aivan niin…"
"Ja sinun täytyy rukoilla armoa kaikkien synteisi tähden ja erittäinkin siitä, mikä on kaikista pahin synti, nimittäin: että sinä olet ajatellut ylvästelevästi ja uppiniskaisesti Jumalaa vastaan sekä yrittänyt ymmärtää ja tuomita Hänen korkeita ajatuksiansa, neuvoansa ja Hänen viisasta tahtoansa."
"Minä rukoilen, minä rukoilen…"
"Senkin synnin tähden, joka on sitä lähinnä suurin, nimittäin: että sinä olet ajatellut pahaa vanhempiasi ja varsinkin äitiäsi vastaan, jota tuomitsemaan sinulla ei ole ensinkään oikeutta, mutta olet velvollinen rakastamaan, kunnioittamaan ja tottelemaan häntä vielä sittenkin, vaikka hän antaa sinun paholaisen haltuun."