— Ei ollenkaan, huudahti tyttö. Etkö voi tehdä sitä nopeammin, jos sinun todella olisi pakko?
— Äärimmäisessä hätätilassa voisin kai järjestää asian viikossa, mutta se synnyttäisi levottomuutta, ja minä häviäisin kaupassa.
— Etkö sinä, jatkoi hän itsepintaisesti, etkö voisi mennä kaupunkiin nyt tänä aamuna ja jollain tavalla hankkia miljoonaa, jos kysymys olisi elämästä tai kuolemasta?
Hän epäröi.
— Kuulehan Nella, sanoi hän, mitä tällä oikeastaan tarkoitat?
— Vastaa kysymyksiini, isä, ja koeta olla luulottelematta, että olisin pähkähullu.
— Luulenpa melkein voivani saada kokoon miljoonaa nyt aamulla täällä Lontoossakin. Mutta se kävisi minulle aika kalliiksi. Se maksaisi minulle viisikymmentä tuhatta puntaa, ja siitäkös nousisi elämä New-Yorkissa — arvopaperieni yleinen myynti summakaupalla!
— Miksi New-Yorkin tarvitsisi siitä mitään tietää? Miksikö New-Yorkin tarvitsisi siitä tietää! toisti hän.
Tyttöseni, kun joku ottaa lainaksi miljoonan puntaa, tietää koko maailma sen. Arveletko, että voisin mennä Englannin Pankin johtajien luo ja sanoa: kuulkaas nyt, lainatkaa Theodore Racksolelle miljoona viikoksi, niin hän antaa teille kuitin ja osoitteen osakkeistaan.
— Mutta sinä voisit saada sen? kysyi hän toistamiseen.