— Jos Lontoossa on miljoona puntaa, luulen voivani saada sen käsiini, vastasi hän.
— Silloin, isä, sanoi tyttö kiertäen kätensä hänen kaulaansa, täytyy sinun lähteä hankkimaan se. Ymmärrätkö? Se on minulle. En ole koskaan ennen pyytänyt sinulta mitään oikein suurta, mutta nyt teen sen. Ja haluan sitä niin kiihkeästi.
Hän tuijotti tyttöön.
— Tunnustan sinun ansainneen palkinnon, sanoi isä lopuksi. Ansaitset sen suurenmoisesta ja ihailtavasta kylmäverisyydestäsi. Nyt voit ilmaista minulle kaiken tämän sekasotkun oikean, sisäisen yhteyden. Kuinka se kuuluu?
— Tahdon tuon miljoonan Eugen-herttuaa varten, alkoi tyttö ensin epäröiden ja viivytellen. Hän joutuu perikatoon, jollei voi saada miljoonaa velkojensa maksamiseen. Hän on hyvin rakastunut erääseen prinsessaan, eikä voi mennä hänen kanssaan naimisiin vain sen vuoksi. Tytön vanhemmat eivät sitä sallisi. Hän olisi saanut rahat Sampson Leviltä, mutta tuli liian myöhään — Julesin vuoksi.
— Tiedän tuon kaiken — ehkä paremmin kuin sinä. Mutta en jaksa käsittää, mitä se sinua tai minua liikuttaa.
— Asianlaita on se, isä, jatkoi Nella, että hän on yrittänyt tehdä itsemurhan — hän on sellaisessa ahdingossa. Niin, ihan itsemurhan. Hän nautti opiumia eilen illalla. Se ei tappanut häntä — hän on pelastunut ensimmäisestä kohtauksesta, mutta hän on hyvin heikossa tilassa ja sanoo aikovansa kuolla. Ja minä luulen totisesti hänen kuolevan. Jos sinä nyt voisit hankkia hänelle tuon miljoonan, isä, pelastaisit hänen henkensä.
Nellan kertoma uutinen oli Racksolelle suuri ja masentava yllätys, mutta hän salasi tunteensa jotensakin hyvin.
— En vähääkään toivo hänen henkensä pelastumista, Nella. Minä en kovinkaan kunnioita Eugen-herttuaasi. Olen tehnyt hänen hyväkseen minkä olen voinut, mutta ainoastaan puolustaakseni oikeutta ja myös senvuoksi, että tunnen vastenmielisyyttä salaliittoja ja salamurhia vastaan. On vallan eri asia, jos hän haluaa tappaa itsensä. Silloin sanon: tappakoon vain. Kuka siitä on vastuussa, että hän on kokonaisen miljoonan punnan velassa? Siitä hänen on kiittäminen ainoastaan itseään ja huonoja tapojaan. Luulen kruunun, jos hän sattuisi kuoleman kautta poistumaan, joutuvan ruhtinas Aribertille. Ja se olisi lisäksi hyvä asia! Aribert on kahdenkymmenen veljenpoikansa tapaisen miehen veroinen.
— Siinäpä se juuri onkin, isä, sanoi hän innostuneena, käyttäen tilaisuutta hyväkseen. Tahdon, että pelastat Eugen-herttuan juuri siksi, että Aribert — ruhtinas Aribert ei halua valtaistuimelle. Hän tahtoo paljon mieluummin päästä siitä.