— Mieluummin päästä siitä! Älä puhu joutavia. Jos hän on itseään kohtaan vilpitön, myöntää hän tulevansa iloiseksi, jos saa sen. Valtaistuimet ovat niinsanoakseni hänellä veressään.
— Erehdyt, isä! Ja syy, miksi valtaistuin on hänelle vastenmielinen, on tämä: Jos ruhtinas Aribert nousisi Posenin valtaistuimelle, olisi hänen pakko mennä naimisiin jonkun prinsessan kanssa.
— Niinpä niin! Prinssin tulee naida prinsessa!
— Mutta hän ei tahdo. Hän tahtoo luopua kaikista ruhtinaallisista oikeuksistaan ja elää alamaisena. Hän tahtoo naida naisen, joka ei ole mikään prinsessa.
— Onko tämä nainen rikas?
— Hänen isänsä on rikas, sanoi nuori tyttö. Oh, isä, etkö voi arvata sitä? Hän — hän rakastaa minua. Hänen päänsä vaipui Racksolen olkapäälle ja hän alkoi itkeä.
Miljoonamies vihelsi kimakasti.
— Nella! sanoi hän lopulta. Entä sinä? Pidätkö sinä hänestä?
— Nyt olet tyhmä, isä, vastasi hän. Luuletko, että tällä tavoin tuottaisin itselleni huolta, jollen hänestä pitäisi? Hän hymyili läpi kyynelten. Hän kuuli isänsä äänensävystä, että oli voittanut.
— On tämä hyvin merkillinen juttu, sanoi Racksole. Mutta jos luulet siitä olevan mitään apua, on parasta, että menet sanomaan Eugen-herttuallesi, että tuo miljoona voidaan hankkia, jos hän sitä todella tarvitsee. Otaksun, että hänellä on kunnollisia vakuuksia, muuten ei Sampson Levi olisi asiaan puuttunut.