Silmä revolverin suuta kohti Jules totteli auliisti, mutta tehden kuitenkin torjuvan liikkeen, ikäänkuin hän ei haluaisi vastata tästä rikoksesta ravintolan käyttäytymissääntöjä vastaan. Racksole astui sisään. Huone oli säteilevän kirkasvaloinen.
— Eräs vieras, joka välttämättä tahtoo tavata teitä, hyvä herra, sanoi Jules samassa rientäen pakoon.
Mr Reginald Dimmock, yhä hännystakkiin puettuna ja savuketta polttaen nousi nopeasti pöydän äärestä.
— Oo, hyvä mr Racksole, tämä oli odottamaton — hm — ilo.
— Missä minun tyttäreni on? Tämä on hänen huoneensa.
— Ymmärsinkö teitä oikein, mr Racksole?
— Rohkenin väittää, että tämä on miss Racksolen huone.
— Paras herrani, vastasi Dimmock, olette varmaan järjiltänne, voidessanne uneksia mitään sellaista. Ainoastaan kunnioitus tytärtänne kohtaan pidättää minua sysäämästä teitä ulos näin mahdottoman otaksuman vuoksi.
Pieni täplä keskellä miljoonamiehen nenää kävi äkkiä valkeaksi kuin liitu.
— Luvallanne, sanoi hän hiljaisella, rauhallisella äänellä, tahdon tarkastaa puku- ja kylpyhuoneen.