— Se on pitkä aika samassa paikassa. Ettekö luule, että teidän on aika vapautua iänikuisista puuhistanne. Te olette vielä nuori ja saattaisitte luoda itsellenne maineen toisessa ja laajemmassa toimintapiirissä. Racksole katsoi kiinteästi mieheen, ja mies yhtä kiinteästi häneen takaisin.
— Ette ole minuun tyytyväinen, hyvä herra?
— Ollakseni suora, Jules, tuntuu minusta siltä — luulen minä, että te — te — liiaksi iskette silmää, vilkuilette. Ja sitten minusta tuntuu epämiellyttävältä, kun hovimestarin asemassa oleva mies ottaa tavakseen irroittaa valkeita nauhoja makuuhuoneitten ovien lukonrivoista kello kolme aamulla.
Jules vähän hätkähti.
— Oivallan, mitä tarkoitatte. Te haluatte päästä minusta, ja tekosyy, jos niin saan sanoa, on yhtä hyvä kuin toinenkin. No niin, en tahdo väittää, että tämä minua kummastuttaisi. Sattuu toisinaan, että ravintolanomistajan ja hänen hovimestarinsa luonteet eivät ole sopusoinnussa keskenään, ja silloin ravintola siitä todennäköisesti kärsii, jollei jompikumpi puoli väisty. Minä eroan, mr Racksole. Olin oikeastaan jo aikonutkin sanoutua irti paikastani.
Miljoonamies hymyili kiitollisesti.
— Kuinka suuren hyvityksen vaaditte? Tarkoitukseni on, että lähdette ravintolasta tunnin kuluttua.
— En halua mitään hyvitystä, hyvä herra. Halveksien työntäisin luotani kaikki korvaukset ja lähden ravintolasta ennenkuin viisitoista minuuttia on umpeen kulunut.
— Hyvästi sitten. Toivon teille menestystä ja ihailen teitä niinkauan kuin pysytte poissa minun ravintolastani.
Samana päivänä iltapäivällä menivät Racksole ja Felix Babylon yhdessä erääseen Cityssä olevaan asianajotoimistoon ja sitten arvopaperinvälittäjän luo ryhtyäkseen laillisiin toimenpiteisiin ravintolan luovuttamiseksi.