Palatessaan Grand Babyloniin Racksole näki miss Spencerin konttorituolilla istumassa komean ja käskevän nuoren tytön, joka oli puettu aistikkaaseen mustaan pukuun.
— Taivasten nimessä! Nella! huudahti hän ja meni konttoriin. Mitä sinä täällä teet?
— Asetun miss Spencerin paikalle. Tahdon niin mielelläni, auttaa sinua, isä kulta, ravintolasi hoidossa. Kuvittelen tulevani erinomaiseksi ravintolan kirjanpitäjättäreksi. Olen sopinut erään sisäkonttorin konekirjoittajattaren miss Selina Smithin kanssa, että hän neuvoo minulle kaikki koukut ja mutkat, niin että kyllä minä selviän tästä vallan hyvin.
— Mutta kuulehan, Helen Racksole. Koko Lontoo tulee juoruamaan tästä asiasta — rikkain Amerikan perijättäristä ravintolankirjanpitäjättärenä! Ja minä kun tulin tänne saadakseni lepoa ja rauhaa!
— Luulen sinun ostaneen ravintolan saadaksesi lepoa ja rauhaa, isä?
— Sinä niin itsepäisesti halusit sitä häränkyljystäsi, hän vastasi. Mene silmänräpäyksessä tiehesi täältä!
— Tässä minä olen ja tähän minä jään, vastasi Nella nauraen ja avomielisesti isälleen.
Juuri silloin näkyi vaaleatukkaisen miehen pää konttorin ikkunan vieressä. Hän oli erittäin hyvin puettu, hyvin ylimyksellinen ryhdiltään ja näytti sangen vihaiselta.
Hän katsoi Nellaan taukoamatta ja hätkähti.
— Ach! hän huudahti. Te.