— Mr Theodore Racksole New Yorkista.
— Minä luulinkin häntä joksikin new-yorkilaiseksi, sanoi Jules lyhyen, merkitsevän vaitiolon jälkeen, mutta hän puhuu englanninkieltä yhtä hyvin kuin te tai minä. Sanoo tahtovansa "enkelinmuiskun". Pidänpä huolen siitä, että hän ei jää tänne kovin kauaksi.
Miss Spencer hymyili Vastaukseksi. Päähänpisto nimittää Theodore Racksolea "joksikin new-yorkilaiseksi" miellytti hänen taipumustaan leikillisyyteen, jota taipumusta hän ei kokonaan ollut vailla. Hän tiesi luonnollisesti, ja hän tiesi Julesinkin tietävän, että tämän Theodore Racksolen täytyi olla tuo ainutlaatuinen ja ainoa Theodore Racksole, kolmas järjestyksessä Yhdysvaltain, ja siis luultavasti myöskin koko maailman rikkaista miehistä. Mutta siitä huolimatta hän heti asettui Jules'n puolelle. Aivan samoin kuin oli olemassa vain yksi Racksole, oli olemassa myöskin vain yksi Jules, ja miss Spencer yhtyi vaistomaisesti jälkimäisen suuttumukseen sen johdosta, että joku, olipa kuka hyvänsä, miljoonamies tai keisari, rohkeni esiintyä kyllin pöyhkeästi pyytämällä "enkelinmuiskua" Grand Babylonin rajapyykkien sisällä. Ravintolamaailmassa puhuttiin yleisesti, että Grand Babylonissa, omistajaa lukuunottamatta, oli kolme jumalaa — Jules, hovimestari, miss Spencer ja, mahtavin kaikista, Rocco, kuuluisa keittiömestari, joka ansaitsi kaksituhatta puntaa vuosittain ja omisti pienen linnan Luzern-järven rannalla. Kaikki Northumberland Avenuella ja Thamesin rannalla sijaitsevat suuret ravintolat olivat koettaneet houkutella Roccoa Grand Babylonista, mutta menestyksettä. Rocco käsitti vallan hyvin, että ei hänkään voinut kohota korkeammalle kuin keittiömestariksi Grand Babyloniin, joka, vaikka se ei koskaan ilmoittanut itsestään sanomalehdissä eikä ollut minkään yhtiön oma, kuitenkin helposti anasti kunniasijan Europan ravintolain joukossa — sekä hintoihin, vieraisiin että siihen salaperäiseen ominaisuuteen nähden, jota sanotaan "tyyliksi".
Jos oli olemassa jotakin, mikä enemmän kuin mikään muu ärsytti Grand Babylonia — niin sanoaksemme sai sen nostamaan niskakarvojaan — oli sen vertaaminen tai sekoittaminen johonkin amerikkalaiseen ravintolaan. Grand Babylon oli amerikkalaisten tapojen jyrkkä vastustaja, mitä ruokaan, juomaan ja sisustukseen tulee — ennenkaikkea amerikkalaisten juomain. Siitä saattaa ymmärtää Jules'in suuttumuksen, kun häntä pyydettiin tarjoamaan mr Theodore Racksole'lle "enkelinmuisku".
— Onko mr Theodore Racksolella ketään seuralaista? kysyi Jules jatkaen keskusteluaan miss Spencerin kanssa. Hän pani halveksivan painon vieraan nimen joka tavulle.
— Miss Racksole — hän asuu n:o 111:ssä.
Jules vaikeni sivellen vasenta poskipartaansa, joka peitti hänen kiiltävän valkeaa kaulustaan.
— Missä? kysyi hän omituisella korostuksella.
— N:o 111:ssä. En voinut sille mitään. Ei ollut mitään muuta huonetta siinä kerroksessa, johon olisi kuulunut kylpyhuone ja pukuhuone. Miss Spencer puhui lepyttävällä ja anteeksipyytävällä äänellä.
— Miksette sanonut mr Theodore Racksolelle ja miss Racksolelle, ettemme voineet ottaa heitä vastaan?