— Senvuoksi että Bobs oli kuulemassa.
Vain kolmen henkilön päähän koko maailmassa olisi pälkähtänyt herra Felix Babylonista käyttää tuota leikillistä, mutta halventavaa nimilyhennystä "Bobs". Nämä kolme olivat Jules, miss Spencer ja Rocco. Jules oli sen keksinyt. Kenelläkään muulla kuin hänellä ei olisi ollut kylliksi älykkyyttä ja rohkeutta sitä tehdä.
— On parasta, että pidätte huolen siitä, että miss Racksole vaihtaa huonetta tänä iltana, sanoi Jules hetken vaiettuaan. Ei, jättäkää asia minun huolekseni. Minä hoidan sen. Au revoir! Kello on kolme minuttia vailla kahdeksan. Minä otan hoitaakseni ruokasalin itse tänä iltana. Ja Jules läksi, verkalleen ja miettiväisenä hykerrellen hienoja valkeita käsiään. Hänen omituisuuksiinsa kuului hykertää käsiään eriskummallisella kiertoliikkeellä, ja tämä toiminta ilmaisi, että oli olemassa joku erikoinen kiihtymyksen aihe.
Täsmälleen kello kahdeksan tarjottiin päivällinen ravintolan äärettömässä ruokasalissa, tuossa vaatimattomassa, mutta silti oivallisessa, valkoisella ja kullalla koristetussa huoneessa. Pienen pöydän ääressä erään ikkunan lähellä istui yksinäinen nuori nainen. Hänen hameensa juoruili Parisista, mutta hänen kasvonsa puhuivat epäämättömästi New-Yorkista. Ne olivat itsetietoiset ja hurmaavat kasvot, naisen kasvot, joka oli tottunut kaikessa menettelemään aivan oman mielensä mukaan; naisen, joka oli opettanut sadoille rikkaille nuorille miehille käyttäytymistaidon ja joka, oltuaan noin kahdenkymmenen vuoden ajan isänsä hemmoteltavana, oli kehittynyt sille asteelle, että piti itseään kaikkien venäläisten itsevaltiaiden naispuolisena vastineena. Sellaisia naisia syntyy vain Amerikassa, mutta he saavuttavat täyden kukoistuksensa vasta Europassa, jota he luulevat maanosaksi, minkä kohtalo on luonut heidän huvittelujaan varten.
Ikkunan vieressä istuva nuori nainen vilkaisi tyytymättömänä ruokalistaan. Sitten hän tarkasteli ruokasalia ympärillään, ja ihaillessaan aterioitsevia hän tuli siihen johtopäätökseen, että itse huone oli jokseenkin pieni ja kehnonpuoleinen. Sitten hän jälleen vilkaisi ruokalistaan ja sanoi kauniita huuliaan nyrpistäen, ettei näkynyt olevan mitään syötävää.
— Olen pahoillani, että olen antanut sinun odottaa, Nella, sanoi mr Racksole, peloton miljoonamies, joka oli rohjennut tilata "enkelinmuiskun" Grand Babylonin tupakkahuoneessa. Nella — hänen oikea nimensä oli Helen — hymyili pidättyvästi isälleen, pidättäen itselleen oikeuden moittia häntä, jos se sattuisi hänen päähänsä pistämään.
— Sinä tulet aina liian myöhään, isä, hän sanoi.
— Vain vapaa-aikanani, hän lisäsi. Mitä täällä on syötävää?
— Ei mitään.
— Jotakin on tilattava. Minun on nälkä. En ole koskaan niin nälissäni kuin oltuani oikein laiskana.