— Se ei ole sydänvika, hän sanoi.
— Eikö sydänvika?
— Ei.
— Mitä se sitten on? kysyi ruhtinas.
— Siihen kysymykseen voin kenties vastata leikkauksen jälkeen, selitti lääkäri, nyt en tosiaankaan saata siihen vastata. Oireet ovat aivan erikoiset.
Poliisitarkastaja alkoi kirjoittaa muistikirjaansa.
VI.
KULTASALiSSA.
Sinä iltana pidettiin Grand Babylonissa suuret tanssiaiset kultasalissa, valtavassa salissa, joka oli ravintolan yhteydessä, vaikka tuskin siihen luettavana, ja aivan varmaan oli vähemmän hieno kuin itse hotelli. Racksole ei tiennyt pidoista mitään, paitsi että niitä oli sanottu juhlaksi, jonka mr ja mrs Sampson Levi toimeenpanivat ystävilleen. Keitä mr ja mrs Sampson Levi olivat, ei hän tiennyt, eikä kukaan myöskään saattanut antaa hänelle tarkempia tietoja kuin että mr Sampson Levi oli sen arvopaperipörssin osaston, jota jokapäiväisessä kielessä nimitetään "Kahvisirkukseksi", huomattava jäsen, ja että hänen vaimonsa oli lihava nainen, jolla oli kotkannenä ja paljon jalokiviä, ja että he olivat hyvin rikkaita ja hyvin vieraanvaraisia.
Grand Babylonin kultasali oli rakennettu tanssisaliksi. Pylväsrivien kannattama parveke kiersi ympäri salin. Täältä ylhäältä saattoivat miehet ja nuoret tytöt sekä "esiliinat" jotka eivät osanneet tai halunneet tanssia, katsella alhaalla olevan salin ihanuutta. Jokainen tiesi tämän, ja useimmat käyttivät sitä hyväkseen. Sitävastoin kaikki eivät tienneet — sitä ei tiennyt ainoakaan — että parvekkeen yläpuolella oli pieni ristikkoikkuna salin lyhyessä päädyssä, josta ravintolan ylemmät virkailijat saattoivat tarkasti pitää silmällä ei ainoastaan tanssivia, vaan myöskin parvekkeella olevia henkilöitä.