VIII.
PAROONITTAREN SAAPUMINEN JA LÄHTÖ.
Seuraavana aamupäivänä vähää ennen aamiaista saapui eräs nainen palvelijattaren seurassa ja huomattava joukko matkatavaraa mukanaan Grand Babyloniin. Hän oli pieni, pyöreähkö, valkeahiuksinen nainen, vanhanmallinen hattu päässä, ja hän hymyili kaikelle omituista ihmettelevää hymyä. Siitä huolimatta hän vaikutti ylimystöön kuuluvalta, vaikkakaan ei englantilaiseen. Hänen puhetapansa palvelustytölle, jota hän puhutteli murteellisella englanninkielellä — tyttö oli ilmeisesti englannitar — oli huomattavan epäkohtelias, siinä kun ilmeni tuo tyyni, itsetiedoton häpeämättömyys, mikä on ominaista eräälle lajille mannermaan aatelistoa. Naisen käyntikortissa oli nimi "Paroonitar Zerlinski". Hän halusi saada huoneen kolmannesta kerroksesta. Nella sattui olemaan konttorissa.
— Kolmannestako kerroksesta, rouvaseni? kysyi Nella sujuvimpaan konttoritapaansa.
— Minä sanoin todellakin kolmannesta kerroksesta, toisti pieni, pyöreähkö nainen.
— Meillä on huone toisessa kerroksessa.
— Minä haluan asua korkealla, pölyltä suojassa ja valossa, selitti paronitar.
— Meillä ei ole yhteenkuuluvaa huoneustoa kolmannessa kerroksessa, rouvaseni.
— Ei haittaa, yhdentekevä! Eikö teillä ole kahta toistensa yhteydessä olevaa huonetta?
Nella kysyi kirjastaan neuvoa jokseenkin nolona.