Nella lähti pois. Hän oli paitsi paperilippua huomannut erään pikkuseikan — sen nimittäin, että paroonitar, jos tahtoi, osasi puhua hyvää englanninkieltä.
Samana iltapäivänä Nella istui huoneessaan ikkunan ääressä miettien pitkään, jonka jälkeen hän yhtäkkiä hypähti seisomaan silmät kiiluen.
— Minäpä tiedän, hän huudahti lyöden kätensä yhteen. Hän on miss Spencer valepuvussa! Miks'en ennemmin tullut sitä ajatelleeksi? Hänen ajatuksensa lensivät heti ruhtinas Aribertiin. Ehkä voin auttaa häntä, sanoi hän itsekseen ja päästi heikon huokauksen. Hän meni alas konttoriin kysymään, oliko paroonitar antanut mitään määräyksiä päivällisen suhteen. Hän tunsi, että joku suunnitelma täytyi keksiä. Hän toivoi saavansa Roccon käsiinsä pannakseen hänet kiristyspihteihin. Hän tiesi nyt Rocconkin, tuon verrattoman, olevan sekautuneen tähän salaperäiseen juoneen.
— Paroonitar Zerlinski matkusti noin neljännestunti sitten, sanoi palvelusvuorossa oleva.
— Mutta hänhän tuli vasta tänä aamuna.
— Paroonittaren neitsyt sanoi, että hänen emäntänsä oli saanut sähkösanoman ja että hänen täytyi matkustaa heti. Paroonitar oli maksanut laskun ja lähtenyt pois nelipyöräisissä vaunuissa.
— Mihin?
— Matkalaukuissa oli osoteliput Ostendeen. Kenties vaisto, kenties pelkkä seikkailuhalu sai hänet sen tekemään, mutta samana iltana saattoivat kaikki ihmiset nähdä Nellan siinä höyrylaivassa, joka lähtee Dowerista Ostendeen klo 11 illalla.
Laiva saapui Ostenden satamaan täsmälleen klo 2 aamulla. Rannalla oli tavallinen, sekalainen, ajelehtiva joukko. Nella oli olevinaan suuttunut olosuhteisiin, mutta itseasiassa hän oli tyytymätön Nella Racksoleen. Kello kaksi aamulla hän oli ilman matkatavaroita, ilman seuraa ja ilman sotasuunnitelmaa kummallisessa, vieraassa satamassa, — pahamaineisessa satamassa, jossa oli muutamia Euroopan huonoimmin hoidettuja ravintoloita. Hän harhaili rannalla muutamia minuutteja ja näki sitten toisen satamaan saapuvan höyrylaivan savun. Hän kysyi eräältä virkamieheltä, mikä höyrylaiva se mahtoi olla ja sai tietää sen olevan klo 8:n laivan Dowerista, joka oli joutunut epäkuntoon, laskenut Calaisin rantaan muutamia pieniä välttämättömiä korjauksia varten ja nyt saapui määräpaikkaansa lähes neljä tuntia myöhästyneenä. Hänen elohopealuontonsa tuli taas hyvälle tuulelle. Hetki sitten hän tuskin oli pitänyt itseään luvattomilla teillä olevaa lasta parempana. Nyt hänestä tuntui, että hän sittenkin oli ollut aika viisas ja ovela. Hän oli mielessään varma siitä, että löytäisi tuon Zerlinski-nimisen naisen tästä toisesta höyrylaivasta ja laski kaiken sen jo edeltäpäin omaksi ansiokseen. Sellainen on ihmisluonne.
Toisen höyrylaivan saapuessa Nella asettui seisomaan irtoportaitten päähän aivan matkalippujen kokoojan viereen. Ensimmäinen maihin astuva henkilö ei ollut paroonitar Zerlinski, vaan miss Spencer omassa persoonassaan! Hän selviytyi vaikeudetta tullista, ja Nella näki hänen kutsuvan umpivaunut ja sanovan jotakin ajurille. Ajoneuvot lähtivät liikkeelle. Nella hyppäsi seuraaviin esilleajaviin vaunuihin. Ne olivat avonaiset.