Heikko rykäisy kuului! Jules seisoi kumartuneena heitä kohti. Puhtaasta seikkailunhalusta kaiketi hän itse oli ottanut tämän pöydän hoitaakseen. Yleensä ei Jules'in ollut tapana omassa persoonassaan ottaa osaa päivällistarjoiluun. Hänen oli vain tapana kulkea ympäri ja tarkastaa, kuten kapteeni komentosillalla, perämiehen ollessa toimessa. Ravintolan kantavieraat pitivät kunnianaan kun Jules joskus otti itse palvellakseen heidän pöydässään.
Theodore Racksole epäröi silmänräpäyksen ja antoi sitten määräyksensä oivallisesti teeskennellyllä välinpitämättömyydellä:
— Häränkyljystä kahdelle ja pullollinen Bass-olutta. Tämä oli rohkein teko, minkä Theodore Racksole koko elämänsä aikana oli tehnyt, vaikka useammassa kuin yhdessä aikaisemmassa ahdingossa oli osoittanut pelotonta rohkeutta.
— Sitä ei ole ruokalistassa, herraseni, sanoi järkähtämätön Jules.
— Yhdentekevä. Hankkikaa sitä. Me haluamme sitä.
— Minä koetan.
Jules meni tarjoiluhuoneen ovelle ja palasi heti.
— Mr Rocco pyytää sanomaan terveisiä ja ilmoittamaan, että hänen valitettavasti on mahdotonta tarjota häränkyljystä ja Bass-olutta tänä iltana.
— Mr Rocco? kysyi Racksole huolimattomasti.
— Mr Rocco, toisti Jules päättävästi.