— Vai te olette englantilainen, joka minun hotellissani käytte ulkomaalaisesta, huomautti Racksole kuulustelun aluksi.
— En ole englantilainen, vastasi Rocco tyynesti. Olen Yhdysvaltain kansalainen ja nimeni on Elihu P. Rucker.
— Niinkö, hitto vie! huudahti Racksole.
— Vaihdoin kansallisuutta samasta syystä kuin ystäväni ja toverini Jules, toiselta nimeltä mr Jackson, vaihtoi omansa.
— Jules on siis teidän ystävänne ja toverinne, vai kuinka?
— Hän on ollut sitä, mutta tästä hetkestä alkaen ei ole enää. Aloin paheksua hänen menettelyänsä jo viikko sitten, ja paheksumiseni tulee nyt saamaan vaikuttavan muodon.
— Todellako? sanoi Racksole. Epäilempä, ettei niin tule käymään, mr Elihu P. Rucker, Yhdysvaltain kansalainen. Ennenkuin olette ehtineet kovin paljon vanhenemaan, tulette olemaan poliisin ystävällisissä käsissä, ja silloin toimintanne, kävipä se mihin suuntaan tahansa, loppuu tuohon paikkaan.
— Se on mahdollista, huokasi Rocco.
— Sillä välin tahdon tehdä teille pari kysymystä. Olette myöntänyt joutuneenne tappiolle, voitte siis yhtä hyvin vastata näihin kysymyksiin kaikella sillä suoruudella, minkä tunnette omistavanne. Ymmärrättekö?
— Ymmärrän, vastasi Rocco tyynesti, mutta luulen, etten pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Teen kuitenkin voitavani.