— Näitte unta, sanoi ruhtinas rauhoittaen.
— Niinkö?
— Varmaan olette nähnyt unta. Minä en ole kuullut hiiskahdustakaan. Ei ketään ole voinut päästä sisään. Mutta jos tahdotte, herätän kyllä mr Racksolen.
— Kenties näin unta, myönsi Nella. Kuinka tyhmää!
— Olitte rasittunut liiaksi, sanoi ruhtinas, yhä tietämättään pitäen kiinni hänen kädestään. He katsoivat toisiinsa. Nella hymyili hänelle.
— Te suutelitte minua, sanoi hän yhtäkkiä. Hän kävi tulipunaiseksi ja nousi lattialta. Miksi suutelitte minua?
— Oh, miss Racksole, virkkoi ruhtinas nopeasti. Suokaa anteeksi. Se on anteeksiantamatonta, mutta suokaa se kumminkin anteeksi, tunteeni olivat minua voimakkaammat. En tiennyt, mitä tein.
— Miksi minua suutelitte? hän uudelleen kysyi.
— Siksi — Nella! Rakastan sinua. Ei minulla ole mitään oikeutta sitä sanoa.
— Miksei teillä ole mitään oikeutta sitä sanoa?