— Jos Eugen kuolee, on minulla velvollisuuksia Posenia kohtaan — minusta tulee sen hallitsija.
— Niin on, sanoi Nella tyynesti ihmeteltävällä luottamuksella. Isä on neljänkymmenen miljoonan arvoinen. Ettekö voisi luopua oikeuksistanne?
— Ah! hän sanoi heikosti huudahtaen. Pakotatteko minut sanomaan sellaista? En voisi kieltäytyä täyttämästä velvollisuuttani Posenia kohtaan; ja Posenin hallitseva ruhtinas voi mennä naimisiin ainoastaan prinsessan kanssa.
— Mutta Eugen-herttua tulee jäämään eloon, sanoi Nella päättävästi, ja jos hän elää…
— Silloin olen vapaa. Luopuisin kaikista oikeuksistani tehdäkseni teidät omakseni, jos — jos…
— Jos mitä, ruhtinas?
— Jos suvaitsisitte ottaa tarjoukseni vastaan.
— Olenko sitten riittävän rikas?
— Nella! Hän kumartui hänen puoleensa.
Sillein kuului särkyvän ikkunan rämähdys. Ruhtinas meni ikkunan ääreen ja avasi sen. Tähtikirkkaassa hämärässä hän näki tikapuut pystyssä talon takaseinää vastaan. Hän oli kuulevinaan askeleita puutarhan toisesta päästä.