Äidin katse sai tämän ehdotuksen surkastumaan.
"Minne sinä menet?" tiedusti Denry, kun äiti teki lähtöä huoneesta.
"Käyn panemassa sen talteen", selitti äiti. "Siihen täytyy panna huomenna koijauhetta."
Denry esitti vastalauseeksi epämääräisiä ääniä, riisui omat turkkinsa, jotka hän heitti vanhalle kuluneelle sohvalle, ja siirti nojatuolin lieden ääreen. Tuokion kuluttua äiti palasi ja istuutui kiikkutuoliinsa ja alkoi taasen hytistä hartiavaippansa ja nyplätyn verhonsa alla. Pöytälamppu valaisi vasemman puolen hänen kasvojaan ja oikean puolen Denryn päätä.
"Kuulehan nyt, äiti", virkkoi Denry, "sinun täytyy saada tänne lääkäri."
"En huoli lääkäristä."
"Sinussa on influensa, ja se on aika mutkallinen juttu; ei sitä tiedä koskaan, mihin se johtaa."
"Saat sanoa sitä influensaksi, jos sinua huvittaa", sanoi rouva Machin. "Minun nuoruudessani ei ollut mitään influensaa. Me sanoimme vilustumista vilustumiseksi."
"Mutta sinä et voi hyvin, vai kuinka?" tiedusti Denry.
"En ole koskaan väittänytkään sellaista", vastasi äiti äreästi.