Nellien hysteerinen hilpeys purkausi jälleen esiin.
Denry hangotteli vastaan, mutta hänen oli alistuttava seuraamaan äitiään keittiöön. Äiti sulki oven heidän jälkeensä. Luultavaa on, että niiden seitsemän minuutin aikana, mitkä he viettivät salaperäisesti kahden kesken keittiössä, keittiölaitteet saivat sopivalla tavalla todistaa, kykenivätkö ne kuljettamaan pois heitetuotteita. Denry palasi äitinsä rinnalla perin kalpeana ja perin nyreänä. "Nyt ei ole enää mitään vaaraa", sanoi äiti keventyneenä.
Tietenkin täytyi lopettaa juhla. Cotterillit ilmaisivat myötätuntoaan ja valmistausivat lähtemään tiedustaen, kykenikö Denry kävelemään kotiin.
Denry vastasi sohvaltaan heikolla raukenevalla äänellä, ettei mitenkään kyennyt kävelemään kotiin, että hänen aistimuksensa olivat mitä suurimmassa määrin sekavia, että hän aikoi nukkua talossa, koska makuusuojat olivat valmiit käytettäviksi, ja että hän toivoi äidinkin jäävän sinne.
Ja rouva Machinin oli suostuttava. Rouva Machin joudutti Cotterillit ovelta, ikäänkuin se olisi ollut hänen oma ovensa. Hän oli suunnattomasti vihoissaan ja kiihtynyt. Mutta hänen ei käynyt purkaminen tunteitaan kärsivälle Denrylle. Tämä voihki vuoteessaan puolisen tuntia ja vaipui sitten uneen. Ja keskiyön aikaan äitikin vaipui uneen pimeässä, vieraassa talossa.
VI.
Seuraavana aamuna rouva Machin nousi vuoteesta ja poistui palatakseen noin puolta tuntia myöhemmin. Denry oli vielä vuoteessa, mutta hänen terveytensä näytti palautuneen entiseen oivalliseen tilaansa. Rouva Machin syöksyi sisään niin moninaisesti kiihtyneenä, ettei Denry ollut koskaan ennen nähnyt häntä moisessa tilassa.
"Denry", hän huudahti, "ajatteles nyt!"
"Mitä?" tämä tiedusti.
"Käväisin juuri kotona, ja nyt ne — nyt ne purkavat taloa. Kaikki kalusto on kannettu ulos, ja katolta on heitetty kaikki tiilet, ja ikkunat on nostettu sijoiltaan. Ja kadulla on iso väkijoukko katselemassa."