"MYRKKYÄ. — Nettleshipin patentinsaanutta emaljiväri-kiillotusnestettä. Yksi pyyhkäisy riittää."
Yleinen hämminki! Ainoastaan Nellie Cotterill näkyi kykenevän käsittämään, että oli sattunut vakava tapaturma. Hän oli nauranut koko illallisajan, ja hän nauroi yhä vielä, hysteerisesti, vaikkei ollutkaan juonut juuri laisinkaan viiniä. Hänen äitinsä sai hänet vaikenemaan.
Ensimmäiseksi palasi Denry tajuihinsa.
"Ei siitä tarvitse välittää", hän vakuutti nojautuen taaksepäin tuolillaan. "Tuollaisiin pannaan aina vähän myrkkyä. Ei se sentään voi vahingoittaa minua. En huomannut ollenkaan nimilippua."
Rouva Machin haisteli pulloa. Hän ei voinut huomata mitään hajua, mutta juuri tämä seikka tuntui lisäävän hänen levottomuuttaan.
"Sinun täytyy paikalla saada oksennusainetta", hän sanoi.
"Ei, ei!" vastusteli Denry. "Kyllä minä tästä suoriudun." Ja hän näytti toipuvan silmänräpäyksessä.
"Sinun täytyy saada paikalla oksennusainetta", toisti äiti.
"Mistä sitä voisi saada?" nurisi Denry. "Luuletko sinä täällä olevan oksennusaineita?"
"Luulen kyllä", sanoi äiti. "Minä näin sinappipurkin keittiön kaapissa.
Tule nyt mukaan äläkä siinä hulluttele."