Denry astui ulos ja lähti viattomana käymään kohti oman lehtensä toimistoa, joka sijaitsi lähellä. Alkoi jo olla myöhäistä. Vangittujen Päivälehden poikien ensimmäiset ulvahdukset rupesivat juuri kajahtelemaan syksyisessä ilmassa.
Äkkiä Denryä tervehti muuan nuori mies.
"Halloo, Machin!" huusi tuo nuori mies. "Minkä vuoksi olet ajanut partasi? Tuskin olin tuntea sinua."
"Koska se huvitti minua, Swetnam", sanoi Denry, joka oli ilmeisesti ymmällään.
Hän oli nuorin Swetnamin pojista; heidän välilleen oli kehittynyt jonkinlainen juro ystävyyssuhde.
"Kuuleppas", sanoi Swetnam salaperäisesti, ikäänkuin noudattaen äkillistä mielijohdetta; "minä kuulin, että Merkkitorven miehet aikoivat toimittaa pinteeseen kaikki teidän pojat tänä iltapäivänä, ja luulen heidän onnistuneen siinä. Kuuntelehan tuota!" (Swetnamin isä oli läheisissä suhteissa Merkkitorven toimitukseen.)
"Tiedän sen", vastasi Denry.
"Mutta tarkoitan — lehtineen päivineen."
"Tiedän sen", sanoi Denry.
"Ohoo!" mutisi Swetnam.