Ja Nellie punastui. Denry käsitti, että mahdollinen kunnia tanssia niin suuren miehen kanssa kävi yli Nellien vaatimattomien odotusten.
"Saanko seuraavan tanssin?" hän tiedusti.
"Kyllä", kuiskasi Nellie arasti.
"Se on polkka, ettekä te ole erittäin taitava polkkaamaan", varoitti
Ruth häntä. "Mutta kyllä Nellie auttaa teitä suoriutumaan."
Nellie nauroi, hopeata helkyttäen. Tuo lapsi kulta luuli, että Ruth koetti laskea leikkiä Denryn kustannuksella. Hänen aivan ilmeinen ilonsa ja ylpeytensä siitä, että sai näyttäytyä ainoalaatuisen herra Machinin seurassa ja tanssia tämän kanssa heti kreivittären jälkeen, muodostui toiseksi kuvastimeksi, jossa Denry saattoi erottaa suuren merkityksensä heijastuneena.
Illallisilla, jotka olivat Chellien perheen vanhastaan tunnetun vieraanvaraisuuden veroiset (vaikka ne tarjottiinkin seisoaltaan poliisi-osastossa), hän sai kuulla Ruth Earpiltä kaikki tanssijuorut; muun muassa sen että useampi kuin yksi nuori mies oli pyytänyt kreivitärtä tanssiin, mutta saanut epäävän vastauksen, vaikka Ruth Earp omalta osaltaan ei ottanut uskoakseen, että valtuusmiehet ja muut pomot olivat täyttäneet kreivittären koko ohjelman. Ruth vihjaisi sellaista, että kreivitär piti toistakin tanssia Denryn varalta. Kun hän tiedusti suoraan, aikoiko Denry pyytää kreivitärtä toistamiseen, vastasi tämä empimättä kieltävästi. Hän tiesi, milloin oli tyydyttävä saavutuksiinsa, mikä tieto on paljoa tärkeämpi kuin maantiedon tuntemus. Illalliset muodostuivat Denryn triumfin huippukohdaksi. Parhaimmatkin ihmiset juttelivat hänelle olematta, esitettyjä. Ja herttaiset olennot tekivät salaperäisesti ja hurmaavasti sellaisen havainnon, että ohjelmat, jotka kahta tuntia varemmin olivat olleet täpösen täynnä, eivät loppujen lopuksi olleetkaan aivan täynnä.
"Kertokaa nyt, mitä kreivitär nauroi?" Tämä kysymys kohdistettiin häneen ainakin kolmekymmentä kertaa. Ja aina hän kieltäytyi kertomasta. Ja eräs neito, joka oli tanssinut herra Stanwayn kanssa, joka taasen oli tanssittanut kreivitärtä, kertoi herra Stanwayn sanoneen, ettei kreivitärkään tahtonut ilmoittaa. Tosiaankin riittämään asti todisteita siitä, että hänestä puhuttiin laajalti!
Juhlan lopulla levisi huhu, että kreivitär oli kadottanut viuhkansa. Huhu ennätti myöskin Denryn korviin, mutta hän vaikeni syyllisenä. Mutta kun kaikki oli lopussa ja kreivitär teki lähtöä, hyökkäsi hän jälkeen, ja draamallisella tavalla, joka todisti hänellä olevan silmää tehokkuudelle, hän saavutti emäntänsä, juuri kun tämä aikoi nousta vaunuihinsa.
"Sieppasin tämän juuri viime tingassa", hän sanoi tunkeutuen ihailijaparven kautta.
"Oh, tuhannet kiitokset!" virkkoi kreivitär. Ja myöskin jaarli kiitti Denryä. Ja sitten kreivitär kumartui ulos vaunuista ja sanoi veitikkamaisesti hymyillen: "Tehän sieppaatte kaiken ihan kuin lennosta!"