"Mutta ei nyt enää ole aikaa. Kello…"
"Loruja!" huudahti Denry äreästi vaimentaen hänen aran, lapsellisen äänensä. "Ei laiva lähde vielä ainakaan neljännestuntiin. Se on vain pelkkää puijausta, jotta saisivat ihmiset ajoissa maihin. Tule nyt heti mukaan."
Ja jonkinlaisen hysterian valtaamana Denry tarttui Nellien hentoon, pitkään käteen ja raahasi hänet toiselle laskusillalle, jonka jyrkkää rinnettä he luisuivat yhdessä alas. Katselijain ja nenäliinanheiluttajain taaja joukko tyrkki heitä. He eivät voineet nähdä muuta kuin päitä ja hartioita ja laivan mahtavan kyljen kohoavan yläpuolelle. Denry käänsi seuralaisensa selin laivaan.
"Tänne päin." Hän piteli yhä Nellien kättä.
Hän ponnistihe ajuririviä kohti.
"Mikä se on niistä?" tiedusti Nellie.
"Mikä hyvänsä. Älä siitä välitä. Astu sisään."
Ja ensimmäiselle ajurille, jonka hänen katseensa kohtasi, hän sanoi:
"Lime-kadun asemalle."
Laskusiltoja vedettiin parhaillaan paikoiltaan. Kumea jylähdys täytti ilman ja sitten kajahti eläköön-huuto.
"Mutta minä myöhästyn laivasta", vastusteli tyttö huumautuneena. "Astu sisään."