Hän työnsi Nellien vaunuihin.
"Mutta minä myöhästyn…"
"Sen tiedän", vastasi Denry ikäänkuin suuttuneena. "Luuletko sinä, että minä aioin päästää sinua lähtemään tuolla laivalla? Ei sinnepäinkään."
"Mutta isä ja äiti…"
"Minä sähkötän. Ne saavat sen maihin tullessaan."
"Ja missä on Ruth?".
"Ruth menköön suolle!" hän karjaisi raivostuneena.
Ajoneuvojen kolistessa katukiveyksellä alkoi Titubic liukua erilleen rantalaiturista, Nyt ei asia ollut enää autettavissa.
Nellie purskahti itkuun.
"Kuulehan nyt", sanoi Denry hurjana. "Ellet lakkaa vuotamasta, niin minun täytyy ruveta itsekin itkemään."