"En", sanoi Denry. "Sitä en ole nähnyt."
"Milloin kävitte siellä?"
"Oh! Pari vuotta sitten."
"Niinkö? Silloin sitä ei ollut vielä aloitettu. Hullunkurinen laitos!
Tietysti geneveläiset ovat hirveän ylpeitä Mont Blancistaan."
"Niin ovat."
"Oletteko koskaan huomannut, kuinka omituisesti se näköala vaikuttaa naisiin? Alussa ne ovat siihen hirveän innostuneita, mutta parin päivän perästä se alkaa hermostuttaa heitä."
"Aivan niin", sanoi Denry. "Olen tehnyt itsekin sen huomion. Vaimoni…"
Hän vaikeni, koska ei tietänyt, mitä aikoi sanoa. Monokkeli nyökkäsi ymmärtäväisesti.
"Kaikki samanlaisia", hän sanoi. "Kerrassaan omituista!"
Kun Denry astui kahden hengen osastoon, joka hänen oli onnistunut varata vaunun päässä itselleen ja Nellielle, oli tuo väsynyt lapsi parka hereillä tuijottaen kuin huuhkaja.