Tiistai-iltana hän palasi Llandudnoon, ja hänen ajatustensa yleisestä juoksusta huolimatta sattui kerta vielä, että hänen taskujaan pullisti osa viikon vuokrarahoja. Hän ei tietänyt tarkalleen, mitä tapahtuisi, mutta sen hän tiesi, että jotain tapahtuisi; siitä yksinkertaisesta syystä, ettei tätä menoa voisi jatkua, ellei jotain tapahtuisi. Ellei syntyisi riitaa, keskinäistä sopimusta tai ihmettä, tyhjentäisi kolmen kuukauden kihlausauvo Ruth Earpin rinnalla hänen tulolähteensä ja tuhoisi hänen maineensa miehenä, joka kykeni aina suoriutumaan ratkaisutilanteesta.
III.
Ensiksi sattui merellä myrsky. Hän kuuli siitä puhuttavan Rhylissä ja näki myöhään illalla vaahtohyrskyt Prestatynin luona. Ja kun juna saapui Llandudnoon kestitsivät molemmat neidot ulsterit yllään ja lakki päässään häntä tervetuliaisiksi ihmeellisillä tarinoilla myrskystä ja haaksirikoista ja pelastusvenheistä. Ja he olivat niin hilpeitä ja niin ystävällisiä, niin ilmeisesti iloissaan nähdessään jälleen ritarinsa, että Denry havaitsi viipymättä olevansa mitä parhaalla tuulella. Hän karkoitti kaikki synkät ja painostavat ajatukset, jotka olivat tehneet matkan ikäväksi, ja muuttui omien unelmiensa hilpeäksi Denryksi. Jo tuulikin huumasi häntä. Nyt ei satanut laisinkaan.
Kello oli puoli kymmenen, ja puolet Llandudnoa oli Rantatiellä pohtien myrskyä, joka tuntui olleen vertaistaan vailla elokuussa. Joka tapauksessa ihmiset, jotka olivat käyneet Llandudnossa vuosittain viidenkolmatta vuoden aikana, vakuuttivat, etteivät olleet koskaan kokeneet sellaista myrskyä. Uusi pelastusvene oli hurraa-huutojen raikuessa lähtenyt kello kuuden tienoissa eräälle kuunarille, joka oli joutunut hätään Rhosin lähellä; ja kello kahdeksalta oli toinen pelastusvene (vanha pursi, jonka uusi oli syrjäyttänyt ja eräs iäkäs kalastaja ostanut kalasumpuksi) lähtenyt pelastamaan norjalaista parkkilaivaa Hjalmaria Pikku-Ormen mutkan ympäritse.
"Lähdetäänpä aallonmurtajalle", sanoi Denry. "Siellä on komeata."
Hän ei ollut viipynyt kaupungissa tuntiakaan, ja kuitenkin oli jo kysymys menoista.
"Aallonmurtaja on suljettu!" ilmoittivat neidot hänelle.
Mutta kun he kierrellessään kaasulyhtyjen alle kokoontuneessa kiihtyneessä väkijoukossa saapuivat portille, huomasi Denry ihmisiä aallonmurtajalla.
"Siellä on merimiehiä ja muita sellaisia ja pormestari", selittivät tytöt.
"Pyh!" sanoi Denry kiihtyneenä.