Hän lähestyi porttia ja ojensi vartijalle kortin. Sen oli jättänyt Staffordshiren Merkkitorven ilmoitusasioitsija, joka oli käynyt Broughaminkadulla Denryn ollessa poissa saadakseen Denryn ilmoituksen uudistetuksi.
"Sanomalehtimies", sanoi Denry veräjän vartijalle ja livahti lävitse helposti kuin lentävä lintu.
"Joutukaa nyt!" huusi hän neidoille.
Vartija näytti epäröivän.
"Nämä naiset kuuluvat minun seuraani", selitti Denry.
Vartija taipui.
Se oli suuri voitto Denrylle. Hän saattoi lukea voittonsa seuralaistensa silmistä. Katsoessaan häneen tuolla tapaa Ruth oli ehdottomasti ihmeellinen naisten seassa, ja mitä ajatuksia hänellä lieneekin Bursleyssä ja junassa ollut Ruthin ihmeellisyydestä, ne olivat vääriä ajatuksia.
Aallonmurtajan päähän paviljongin toiselle puolen oli kokoontunut viitisenkymmentä ihmistä, ja siellä kerrottiin, että toinen pelastusvene oli menestyksellisesti suorittanut tehtävänsä ja läheni aallonmurtajaa.
"Minä kirjoitan tästä kuvauksen Merkkitorveen", sanoi Denry, jonka ajatukset hyvin ymmärrettävistä syistä liikkuivat sanomalehtimaailmassa.
"Oi, kirjoittakaa!" huudahti Nellie.