"Täällä on Merkkitorvi kaikissa sanomalehtimyymälöissä", sanoi Ruth.

Sitten he tuntuivat uppoavan myrskyyn. Aallonmurtaja tutisi ja vapisi vyöryjen painosta, ja toisinaan, vaikka vuorovesi olikin kovin matalalla, vesiryöppy lensi korkealle ja osui päin kasvoja. Silmät eivät voineet erottaa muuta kuin vaahdon hetkellisen välkähdyksen hyrskyn harjalla. Se oli jännittävin tilanne, minkä yksikään heistä oli kokenut.

Ja viimein kuultiin sellaisten miesten, jotka ilmeisesti pystyivät näkemään yhtä hyvin pimeässä kuin päivänvalossa, selittävän, että toinen pelastusvene oli lähellä aallonmurtajaa. Ja sitten jokainen näki sen tuokion ajan — aavemaisen ilmiön, joka kalpeana kohosi yöstä silmänräpäykseksi ja sitten taas katosi. Ja pieni joukko hurrasi.

Seuraavassa tuokiossa valaisi bengaalituli aallonmurtajaa, ja pelastusvene kuvastui omituisen tehoisana myrskyä vasten. Ja joku heitti köyden ja sitten lennähti toinen köysi mereltä ja putosi Denryn olkapäälle.

"Alkakaa vetää siellä!" karjui käheä ääni. Bengaalivalo sammui.

Denry kiskoi voimainsa takaa. Tilaisuus oli ainoalaatuinen. Ja nuo muutamat sekunnit olivat Denrylle samanarvoiset kuin hänen koko kallis elämänsä — niin, mukaan luettuina myöskin ne sekunnit, jolloin hän oli suudellut Ruthia, ja ne minuutit, mitkä hän oli tanssittanut Chellin kreivitärtä. Sitten kaksi parrakasta miestä otti köyden hänen käsistään. Ilma kajahteli nyt huudoista. Lopulta joukko miehiä hyökkäsi rautaportaikkoa aallonmurtajan alaosaan, joka oli kymmenen jalkaa lähempänä vettä.

"Jääkää te tänne, te molemmat!" komensi Denry.

"Mutta, Denry —"

"Jääkää tänne, minä sanon!" Koko miehinen puoli hänessä oli herännyt. Hän katosi miesten jälkeen. "Malttakaa hetkinen", hän sanoi palaten heidän luokseen. "Ottakaahan nämä huostaanne!" Ja hän ammensi takataskustaan heidän käsiinsä noin kahdentoista shillingin verran kuparia, vuokrista saatuja vaihtorahoja. "Jos sattuisin uppoamaan", hän sanoi kadoten jälleen.

Se oli hänelle perin luonteenomaista, tuo tyynen harkitsevaisuuden ylenpalttisuus keskellä äärimmäistä hätää.