"Saatte tunnin perästä. Missä teidät voi tavata?"
"Min' olen Johnin koppelissa, aallonmurtajan luona", sanoi Cregeen, "missä te tapasitte mun tänä aamuna."
"Hyvä on", virkkoi Denry.
Ellei Ruth olisi teiskaroinut niin korskana, hän olisi tuossa tuokiossa saanut Denryn ilmaisemaan koko totuuden noista varhaisista aamuhommista ja salaperäisistä laivakaupoista. Mutta niin korkealla ei saattanut osoittautua uteliaaksi. Ja niin hän vaikeni. Denry oli viettänyt koko aamun hänen seurassaan mainitsematta sanallakaan puuhailleensa vatsa tyhjänä merimiesten parissa, vaikka olikin jutellut melko lailla Merkkitorveen sepittämästään kuvauksesta ja kertonut nousseensa ajoissa saadakseen sen ensimmäiseen aamujunaan.
Ja koska Ruth ei ilmaissut uteliaisuutta, niin Denry sovitti käytöksensä sen olettamuksen mukaan, ettei hän tuntenutkaan uteliaisuutta. Ja tilanne pingottui entistä tiukemmaksi.
Kun he päivällisajan lähetessä astelivat aallonmurtajaa pitkin rannalle päin, kumarsi Ruth eräälle keikarimaiselle herralle, joka tervehti häntä liehittelevästi.
"Kuka hän on?" tiedusti Denry vaistomaisesti.
"Muuan herra, jonka kanssa olin ennen muinoin kihloissa", vastasi Ruth kylmän ja lyhyen kohteliaasti.
Tämä ei miellyttänyt Denryä.
Tilanne melkein rytisi moninkertaisesta painostuksesta. Kummallista oli, ettei se särkynyt palasiksi jo aikoja ennen iltaa.