Äiti siirti hattulaatikon polvilleen ja avasi sen ja tapasi paksun vaatteen, jonka hän osaksi nosti syrjään. Ja sitten rouva Machinin suusta kajahti kiljahdus, ja hattulaatikko syöksyi hirveästi rysähtäen lattiaan ja hän seisoi nilkkojaan myöten kultarahoissa. Hän voi nähdä soverineja kierivän kaikkialle pitkin permantoa. Vähitellen päättivät vilkasluontoisimmatkin soverinit laskeutua rauhallisesti lepäämään, ja sitten syntyi syvä hiljaisuus. Denryn sydän jyskytti kiivaasti.
Rouva Machin vain pudisti päätään. Usein ei poika saanut häntä sanattomaksi, mutta tämä kotiintulon teatterimainen huippukohta riisti häneltä todellakin puhekyvyn.
Myöhään sinä iltana koristivat soveriniröykkiöt salin soikiopöytää.
"Tuhat yksitoista", sanoi Denry viimein lampun ääressä. "Viisitoista puuttuu vielä. Haetaan ne huomenna."
Vielä useana päivänä sen jälkeen poimiskeli rouva Machin soverineja. Olipa kaksi poistunut koko salista ja siirtynyt kahta porrasta alemmaksi takapihaan ja, huomattuaan mahdottomaksi päästä takaisin, jäänyt sinne.
Ja koko kaupunki tiesi, että tuo verraton Denry oli saanut päähänpiston palata kotiin äitinsä luo mukanaan hattulaatikollinen kultarahoja. Tämä oli Denryn "vereksin" keksintö, ja se antoi kaupungille puheenaihetta ties' kuinka pitkiksi ajoiksi.
VI LUKU.
Murtovarkaus.
I.
Se seikka, että Denry Machin päätti olla saapumatta Sneyd Halliin muulillaan, osoitti jo itsessään, ettei Chellin kreivittären haastatteleminen ollut suinkaan niin yksinkertainen ja vähäpätöinen arkiaskare, kuin hän koetti uskotella.