Tänä tappionaamuna muuan hänen hallintonsa alaisista vuokralaisista, joka pistäysi mökkiin suorittamaan erääntynyttä vuokraa, tiedusti häneltä, milloin Yleinen säästöklubi aloittaisi toimintansa. Denry jutteli yrityksestä kaikille vuokralaisilleen, sillä juuri vuokralaistensa keskuudessa hän toivoi saavansa asian alulle. Siinähän hänellä oli valmis asiakaspiiri, ja tuntien tarkoin kunkin olosuhteet hän saattoi arvostella, kuka oli luotettava ja keneltä oli evättävä jäsenyys. Pitäessään iltaisin neuvottelukokouksia asuntojensa portailla vuokralaiset olivat tehneet sen johtopäätöksen, että Yleinen säästöklubi oli laitos, joka olisi pitänyt saada pystyyn jo vuosia sitten. Heistä se oli kaikkien taloudellisten haittojen parannuskeino ja oikea paratiisin portti. Vaimoihminen, joka esitti hänelle yllä mainitun kysymyksen tappion jälkeisenä aamuna, halusi saada mattoja, uuden teekannun, hopeisen rintasoljen ja keittokirjan; ja kaikesta päättäen hän luotti lujasti Denryyn. Asiata harkittuaan Denrystä tuntui luonnolliselta, että Yleinen säästöklubi sai alkaa itsestään, oman sisäisen oivallisuutensa voimasta. Vaimoihminen merkitsi kolme osaketta, suoritti puolitoista shillinkiä sisäänpääsymaksuksi, sitoutui maksamaan kolme shillinkiä viikossa ja sai asiakirjan, joka oikeutti hänet kuluttamaan 3 puntaa 18 shillinkiä kuudessakymmenessä viidessä myymälässä, niin pian kuin hän oli suorittanut Denrylle 1 punnan 19 shillinkiä. Se oli ihmeellinen suunnitelma. Huhu siitä levisi nopeasti; ennen päivällistä oli Denryn luona käynyt toisiakin jäsenyyteen pyrkiviä ja hän oli lähettänyt Bostockin liikkeeseen maksuosoituksen, tosin pikemmin näön vuoksi kuin välttämättömyydestä; sillä eihän yksikään jäsen voinut mennä Bostockin puotiin ostolippuineen, ennenkuin ainakin kaksi kuukautta oli kulunut.
Mutta heti päivällisen jälkeen, kun Merkkitorven varhaisen painoksen sisällysluettelot liehuivat kaduilla, hän sai aihetta toisenlaisiin ajatuksiin. Toimistoonsa käydessään hän näki erään sisällysluettelon. Siinä oli seuraava hirvittävä tarina:
Hämmästyttävä murtovarkausyritys Sneyd Hallissa.
Sanomalehteä ostaessaan hän tunsi huimausta. Ja kuvaus Sneyd Hallin tapahtumista olisi riittänyt huimaamaan vaikka neekeriäkin. Selonteko oli peräisin Sneyd Hallin emännöitsijän rouva Gaterin suusta. Hän oli kertonut eräälle haastattelijalle, kuinka hän, käydessään juhlahuoneistossa ennen maatapanoa, oli siellä yllättänyt murtovarkaan, voimiltaan herkulesmaisen ja kooltaan jättimäisen. Onneksi hän tiesi velvollisuutensa eikä häikäillyt. Voro oli uhannut häntä revolverilla ja sitten, huomattuaan moisen keinon turhaksi, hypännyt suoraa päätä ulos isosta lasi-ikkunasta ja kadonnut. Rouva Gater ei voinut käsittää, kuinka tämä mies oli päässyt sisään. Hän selitti vielä, että rosvo oli varmaankin laatinut suunnitelmansa mitä pirullisimmalla taidolla; että hän lienee tutkinut kartanon jokapäiväistä elämää kärsivällisesti viikkomäärin, ehkä kuukausiakin; että hän tunsi epäilemättä jok'ikisen sielun tavat ja menot siinä paikassa ja tiesi täsmälleen, milloin kreivitär oli päättänyt ajaa Staffordiin ennättääkseen Lontoon pikajunaan.
Kävi myöskin selville, että ottamatta lukuun neljää palvelustyttöä, juoksupoikaa, kahta koiraa, kolmea puutarhurinrenkiä ja keittiörenkiä rouva Gater oli yksinään kartanossa. Loppuiltapäivän ja alkupuolen iltaa he olivat kaikki olleet rotanajossa tallin puolella, ja varmaankin murtovaras tiesi tämän. Sitä ei rouva Gater voinut ymmärtää, kuinka pahantekijä oli päässyt pujahtamaan puutarhasta ja puistosta, sillä hän oli samassa silmänräpäyksessä hälyyttänyt talon. Hän ei tietänyt varmasti, oliko mies vienyt mukanaan mitään arvoesineitä, mutta asiata tutkittiin parhaillaan luettelon avulla. Vaikka hänen tähtensä tuskin tarvittiin mitään luetteloa, koska hän oli ollut emännöitsijänä Sneyd Hallissa kuusikolmatta vuotta ja voi kehua tuntevansa ulkoa kartanon koko sisustuksen! Poliisi oli käynyt käsiksi asiaan. Jalanjälkiä ja merkkejä oli tutkittu. Oli puhetta hankkia etsiviä Lontoosta. Siihen mennessä kuin lehti joutui painoon, ei vielä oltu keksitty mitään avainta, mutta rouva Gater oli varma siitä, että asia selviytyisi, ja vakuutti tuntevansa murtovarkaan, kun tämä oli saatu vangituksi. Tämän kuutamossa nähdyt piirteet olivat ikiajoiksi syöpyneet hänen muistiinsa. Hän oli nuori mies, hyvin puettu. Jaarli oli sähköteitse luvannut kaksikymmentä puntaa voron vangitsemisesta. Vangitsemiskäsky oli jo julkaistu.
Niin kertoi tarina.
Denry näki selvästi, miten tahdittomasti hän oli menetellyt edellisenä päivänä. Hänen ei olisi pitänyt käydä sisään kutsutta. Mutta kerran sisään jouduttuaan hänen olisi pitänyt pysyä lujasti rauhallisen arvokkaana, kunnes emännöitsijä saapui, ja sitten hänen olisi pitänyt selittää asia juurta jaksain emännöitsijälle esittäen todistuskappaleensa ja ilmaisten suoraan loukkautuneensa siitä kokemuksesta, minkä jonkun törkeä huolimattomuus oli hänelle aiheuttanut.
Mutta sen sijaan hän oli käyttäytynyt tavattoman typerästi, ja tuloksena oli, että hänen päästään oli luvattu palkinto. Sneydin-matka ei ollut tuottanut mitään siveellistä vaikutusvaltaa ja tehokasta apua, se oli päin vastoin peräti tuhonnut hänet Yleisen säästöklubin perustajana. Säästöklubia ei voi johtaa vankilasta, eikä kymmenen vuoden tuomio herätä luottamusta tietämättömässä roskaväessä. Hän vapisi ajatellessaan, mitä tapahtuisi, kun poliisi saisi kreivittäreltä tietää, että muuan Machin niminen mies oli jättänyt hänelle käyntikorttinsa juuri, kun hän oli lähdössä Sneyd Hallista.
Mutta poliisi ei saanut koskaan tietää tätä kreivittäreltä, joka oli matkustanut syksyksi Roomaan. Kävi selville, että kamarineito oli vain ilmoittanut kreivittärelle erään "miehen" haluavan tavata häntä ja hukannut nimikortin. Tarkka tutkimus osoitti, että voro oli tullut häirityksi, ennenkuin sai tilaisuuden varastaa. Ja nostettuaan hirvittävän hälinän paikkakunnalla koko juttu häipyi vähitellen unohduksiin.
Silloin julkaistiin Merkkitorvessa Denryn allekirjoittama kyhäys, joka sisälsi täydellisen kuvauksen Sneyd Hallin juhlahuoneistosta. Hän oli saanut tavan avustaa silloin tällöin Merkkitorvea. Kyhäys alkoi seuraavasti: