"Sneyd Hallissa äskettäin sattunut huomattava murtovarkaus on kiinnittänyt huomion tämän suurenmoisen kartanon juhlahuoneistoon. Koska varsin harva, ottamatta lukuun perheen persoonallisia ystäviä, on saanut tilaisuuden nähdä näitä historiallisia suojia, jotka tietysti ovat suljetut suurelta yleisöltä, olemme arvelleet selonteon huvittavan Merkkitorven lukijakuntaa. Käydessämme siellä viimeksi…", jne.
Hän ei jättänyt kuvaamatta mitään kohtaa niiden loistosta.
Tätä kyhäelmää selosti sanomalehdistö aina Birminghamiin asti. Ihmisten mieleen muistui Denryn kuuluisa valssi Bursleyn kaupungintalon muistettavissa tanssiaisissa. Ja heidän täytyi pakostakin olettaa, että täten alkanut tuttavuus oli jatkunut suuremmassa tai vähemmässä määrin. Heitä ihmetytti Denryn hämmästyttävä vaatimattomuus, hän kun ei koskaan kerskaillut siitä. Denryn kurssi kohosi yleisen arvonannon markkinoilla. Denrystä puhuessaan ihmiset puhuivat Yleisestä säästöklubista, joka edistyi nopeasti, ja Denryn myönnettiin olevan sitä lajia, joka menestyy ja ansaitsee menestystä.
Mutta ainoastaan Denry kykeni täysin ymmärtämään, kuinka suuri Denry oli, kun oli kääntänyt niin nöyryyttävän tappion itselleen niin ihmeelliseksi voitoksi.
Hänen leukansa katosi verkalleen näkyvistä varsin mukiinmenevän parran suojaan. Mutta kasvattiko parran kunnioitus äidin älykästä neuvoa kohtaan vaiko tarkoitus eksyttää Sneyd Hallin emännöitsijä jäljiltä, sitä on vaikea sanoa.
VII LUKU.
Naisten pelastaja.
I.
Sitten tapahtui, että Denry alkoi potea tautia, joka on melkein epäonnistumistakin pahempi — nimittäin menestyksen ylenpalttisuutta. Menestyksen aiheutti hänen Yleinen säästöklubinsa. Tämä suunnitelma, jonka mukaan jäsenet suoritettuaan yhden punnan viikkomaksuina voivat heti saada kahden punnan arvosta tavaroita melkein jokaisesta suurmyymälästä paikkakunnalla, miellytti aivan suunnattomasti Kaupunkiviisikon rahvasta. Denryn ei tarvinnut laisinkaan tuhlata rahaa ilmoituksiin. Klubin ensimmäiset jäsenet pitivät itse huolen ilmoittamisesta ja tekivät sen ihan maksutta. Denryn pikku toimistoon P. Luukkaan aukion varrella virtasi herkeämättä väkeä, joka halusi hartaasti sijoittaa hänen huostaansa rahaa saadakseen siitä hyvästä kortin. Ja tämä ihmisvirta kävi alituiseen yhä vuolaammaksi. Ihmeellinen keksintö, tuo Yleinen säästöklubi. Ja Denryn olisi pitänyt tuntea itsensä onnelliseksi, varsinkin koska hänen partansa kasvoi voimakkaasti ja tasaisesti ja täytti hänen toivomuksensa antaen hänelle viisauden ja vakavuuden ilmeen. Mutta hän ei ollut onnellinen. Ja syynä oli se, että Yleisen säästöklubin saavuttama suosio velvoitti laajaan kirjanpitoon, jota hän vihasi.
Hän oli seikkailija sanan vanhassa rehellisessä merkityksessä eikä mikään kirjanpitäjä. Ja nyt hän huomasi välttämättömäksi ensinnäkin ostaa isoja tilikirjoja ja päälle päätteeksi täyttää ne numeroilla; ja laskea numeroita yhteen sivu sivulta; ja kirjoittaa satamäärin kortteja; ja kirjoittaa luetteloita myymälöistä ja jutella pitkään kirjanpainajain kanssa, joiden korjausvedokset saivat hänet näkemään unta mielisairaaloista; ja laskea lukemattomia läjiä pikkurahaa; ja auttaa pientä juoksupoikaansa nuoleskelemaan kirjekuoria ja postimerkkejä. Sitä paitsi tuottivat kauppiaat hänelle harmia; jokainen paikkakunnan kauppias halusi nyt antaa hänelle hyvitykseksi kaksi pennyä shillingistä klubin jäsenten tekemistä ostoista. Ja hänen oli vuokrien lisäksi kerättävä vielä kaikki jäsenmaksutkin ja myöskin hankittava ennakkotietoja jäseniksi pyrkivien maineesta. Jos hän olisi voinut nousta joka päivä kello neljältä aamulla ja pysyä joka ilta työssä kello neljään aamulla, silloin hän olisi ehkä suoriutunut suurimmasta osasta työtään. Toden teolla hän pääsikin varsin lähelle ihannettaan. Niin lähelle, että eräänä aamuna äiti sanoi hänelle kaikkein kuivakiskoisimmalla tavallaan: