Samassa saapuivat hänen vaununsa perille. Hän käski ajurinsa odottaa muulin ja kärryjen perässä. Hänen käytöksessään ei ollut enää mitään, mikä muistutti hänen pukuaan; se näytti ilmaisevan, että koska hän kerran oli aloittanut hullulla kepposella, niin hänen oli myöskin päätettävä retkensä samanlaisella.
Niin kreivitär ja Denry lähtivät teeravintolaan, ja Denry tilasi teetä ja maksoi sen. Siellä oli tuskin ainoatakaan vierasta, ja ne harvat, joita onni oli suosinut toimittamalla heidät sinne, eivät olleet kyllin älykkäitä tunteakseen kreivittären. Omistajatar ei tuntenut kreivitärtä. (Myöhemmin, kun tuli tunnetuksi, että kreivitär oli todellakin käynyt Sub Rosassa, olivat puolet Hanbridgen rouvashenkilöistä melkein sairaita pelkästä mielipahasta, kun eivät olleet ajoissa kuulleet siitä. Heidän olisi ollut niin helppoa olla siellä juomassa teetä kreivittären naapureina ja tarkata, mitä leivoksia hän valitsi, miten hän piteli lusikkaa ja riisuiko hän hansikkaansa vai piti ne käsissään mureketta syödessään. Siinä oli menetetty tilaisuus, joka ei inhimillisen mahdollisuuden mukaan palautuisi koskaan enää.)
Ja itse valitsemassaan syrjäisessä nurkassa kreivitär suuntasi äkkiä ammuksen päin Denryä:
"Mistä te saitte kaikki nuo yksityiskohdat Sneydin juhlahuoneistosta?" hän kysyi.
Ja tämä alku kiihdytti keskustelun erittäin vilkkaaksi.
Samana iltana Denry pistäysi Merkkitorven toimistoon ja jätti sinne puolen sivun suuruisen ilmoituksen Kaupunkiviisikon yleisestä säästöklubista — "kannattajia m.m. Chellin kreivitär". Ilmoitus teki yleisölle tiettäväksi, että klubi oli nyt järjestetty ottamaan vastaan uusia jäseniä. Paitsi puolen sivun suuruista ilmoitustaan Denry jätti myöskin monta mielenkiintoista ja luotettavaa yksityiskohtaa tuosta historiallisesta ajoretkestä Hanbridgen poliisiklubille. Seuraavana päivänä oli Merkkitorvi aivan täynnä Denryä ja kreivitärtä. Siinä oli iso kuva, jonka muuan valokuvaaja oli ottanut Cauldon Bankilla ja joka esitti Denryä todellakin ajamassa kreivittären seurassa, ja kreivittären kasvot näkyivät selvästi edestä päin. Se teki myöskin erinomaisen kiittävästi selkoa Denryn puheesta ja onnitteli häntä hänen ensimmäisestä esiintymisestään Kaupunkiviisikon julkisessa elämässä. (Sulkimien välissä lausuttiin pahoittelu Sir Jeen äkillisen sairauden johdosta.) Lyhyesti sanoen, Denryn triumfi pyyhki pois hänen varempien voittojensa muiston. Se karkoitti myös kaikki säästöklubille epäedulliset huhut. Muutamassa päivässä hän oli saanut tuhatkunnan uusia jäseniä. Tietenkin tämä lisäys vain suurensi hänen sitoumuksiaan, mutta nyt hän voi saada pääomaa edullisilla ehdoilla, ja hän hankki sitä. Perustettiin osakeyhtiö. Kreivitär otti muutaman osakkeen tässä yhtiössä. Samaten (omituista kyllä) Jock ja hänen toverinsa ajuri. Eikä salaisuuksista ollut vähimpiä se merkillinen seikka, että kun Denry palasi äitinsä mökkiin juotuaan teetä kreivittären seurassa, ei hänen käsivartensa ollutkaan siteessä eikä siinä näkynyt pienintäkään merkkiä mistään vauriosta.
VIII LUKU.
Oman orren alla.
I.
Muuan vielä nuori mies — hän oli iältään kolmikymmenvuotias — jonka lyhyt, tiheä parta kurkisti avaran päällystakin turkiskauluksen suojasta, sukelsi esiin ajurinvaunuista P. Luukkaan aukion ja Broughaminkadun lumisessa kulmauksessa ja maksoi liikkeellä, joka ilmaisi sekä varakkuutta että tottumusta käskemään. Ja ajuri, joka oli tuonut hänet Hanbridgestä tänä talvi-iltana, vastasi asianmukaisella tavalla. Harva Kaupunkiviisikon asujamista käyttää ajuria. Käytettävinä on niin harvoja ajureita. Jos aiotte kutsuihin, niin voitte tilata ajurin ennakolta puhelimitse, sulattaen myöskin ennakolta kustannusharmin; mutta pysähdyttää ajuri kadulla ennalta harkitsematta ja hypätä vaunuihin yhtä huolettomasti kuin raitiotievaunuun — sellaista tekevät vain ani harvat. Nuori partaniekkamme menetteli näin useasti, mikä todisti hänen elävän kerrassaan ruhtinaallisesti.