Kaikki polttivat tupakkaa, kukin pari samasta piipusta. Valkea alkoi vähitellen hälvetä ja huonetta valaisi nyt ainoastaan muutamat tervakset, seinänrako pihtinä. Aamupuoleen rupesi seuraa unettamaan ja kaikin menivät yhä parittain ja vaatteet päällä olki- ja heinävuoteille makaamaan. Pitkässä rivissä sitten rauhassa maattiin, kun minä palasin asuntooni.
Näissä kokouksissa on shokalaistytöillä säännöllisesti tilaisuutta seurusteluun nuorten miesten kanssa. Ja sillä aikaa kun tyttö puuhaa valintaansa, puuhaa hän myös ahkeraan tulevan kotonsa varalta, rukkinensa j.n.e. Kun nuori pari vihdoin aikoo mennä naimisiin, lähtee kosia parhaassa puvussaan aiottuun appelaansa vieden muassaan viiniä (khökti), kuivattuja hedelmiä, erinkaltaisia leivoksia (ghur ja miseri) ja paistettuja maisia. Jos ylkä katsotaan kelvolliseksi, saa hän hyvän kohtelun tytön vanhemmilta ja häntä kestitetään mitä parhaiten. Asia päätetään nyt ja ylkä maksaa apellensa jonkun summan, joka vaihtelee 5-100 rupin välillä, sillä niin on maan tapa kunnon perheiden kesken. Tuota summaa sanotaan "maitorahoiksi", koska se muka vastaa tytön kasvatukseen pantuja kustannuksia.
Häät ovat hyvin yksinkertaiset. Hääkakko, delang, leivotaan ja kummankin perheen kutsutut vieraat syövät sen. Jos ylkä tai morsian kieltäytyy syömästä dclangia, ei naimisesta tule mitään. Jos kaikki syövät siitä, mutta sitten syntyy riitaa, kutsutaan kaikki häävieraat todistamaan, että avioliitto on tapahtunut. Usein kuitenkin jätetään koko hääkakon syönti sikseen, ja avioliitot pidetään silti uskollisesti ja ovat sentään onnellisia.
Avioliiton rikoksesta rangaistaan rikollinen piiskalla ja kaikki väki hyökkää vanhempain huoneeseen ja ryöstää sieltä kapineet, tavarat ja viljavarat. Eläimet tavaroineen otetaan myös ja annetaan loukatulle korvaukseksi. Välistäin tapahtuu, että rikoksellisen viattomat sukulaisetkin saavat kyläläisiltä selkäsaunan, joskus kuoliaaksi asti. Nämä ankarat menot ylläpitävät pienen yhteiskunnan tavat puhtaina ja kunniallisilla, vaikka ne ovatkin kyllä alkuperäisiä. Harvoja lapsia syntyy avioliiton ulkopuolella, paitsi joitakuita rambanglapsia, mutta sellaisen lapsen syntymä pidetään sellaisena häpeänä, että sitä asiaa ei taideta ottaa todistukseksi rambangin yhteiskunnallista arvoa vastaan.
KYMMENES LUKU.
Hautausmenot. — Polttaminen. — Sielun lähtö, lepo, ilo ja muunnos. —
Kalliita menoja. — Uhria. — Pyhä luola. — Ero. — Jännittävä hetki. —
Silta rikki.
Kuolema seuraa kun sielu menee pois ruumiista ja senvuoksi vainajain henkiä ja muistoa suuresti kunnioitetaan Shokalaisten kesken. Garbjangissa olin hautajaismenoja omin silmin näkemässä.
Mies oli kuollut tapaturmaisesti. Hänen tuttunsa kutsuttiin paikalle. Ruumis voideltiin voilla ja puettiin parhaaseen pukuunsa. Taivutettiin niin paljon kuin mahdollista kahden kerroin vääräksi ja pantiin jonkimmoisille paarille sekä peitettiin sinikeltaisella ja sitten valkoisella vaatteella. Auringon nousussa lähdettiin polttopaikalle. Edellä kävi kymmenkunta vaimoa valkeissa vaipoissa, joiden kulmat oli kiinni paarissa. Niissä oli, paitsi muita, vainajan vaimo ja tyttäret, jotka itkivät ja huusivat: "oh bajo! oh bajo! (o isä! o isä!)"; muutkin itkivät ja valittivat ääneensä. Kun vainaja oli ollut paikkakunnalla hyvin suosittu mies, otti koko kyläkunnan väki osaa murhesaattoon. Kaksi miestä kantoi paaria ja muilla miehillä oli kädessään tulisoihtu tai tervaksia. Ruumis vietiin virran reunalle. Siinä miehet avopäin tekivät kivistä ja puista suuren röykkiön, johon jätettiin uunimainen avoin kohta toista metriä korkea ja suu tuuleen päin. Vainajan vaimo ja tyttäret yhä valittaen ja hunnutettuina sytyttivät tulen paarien ääreen. Kun uuniin oli pantu poltinaineita, nosti kaksi vainajan läheisintä ruumiin paarilta uuniin, sittenkun hänen kultaiset korvarenkaansa, hopeiset vyönsä ja rannerenkaansa oli otettu pois. Oksia pantiin ruumiin päälle, voiruukku viereen ja viiniä kaadettiin pään päälle ja sitten sytytettiin rovio kaikkien äänetönnä ollessa.
Savupilvi nousi pian roviosta, tuli teki tehtävänsä, ja jotka olivat sattuneet koskettamaan vainajan ruumista, pesivät saastutuksen pois virrassa. Sitten palattiin kotiin, vaimot yhä valittaen ja vainajan vaatteita y.m. tavaroita kantaen.
Naisten tehtäväksi jäi nyt huolehtia, ettei vainajan sielulla olisi ikävä siellä, mihin hän joutui. Oljista y.m.s. tehty tytti puettiin vainajan vaatteisiin ja koristuksiin, männynoksainen turpaani päähän. Tulen sammuttua kokoilivat vainajan omaiset palamatta jääneitä luunnikamia ja ne pistettiin tytin vaatteiden alle.