"Päiväsi ovat luetut, sahib", sanoi lopuksi Dola. "Sinä et pääse elävänä tästä maasta. He tappavat sinut, ja Jong Pen Taklakotista sanoo, että hänen täytyy saada sinun pääsi, maksoi mitä maksoi."
"Vähät minä siitä, mitä Jong Pen sanoo, Dola! Älä siitä huoli, mitä joskus tulevaisuudessa saattaa tapahtua, vaan kerro nyt ensin kuinka matkanne kävi!"
"Me teimme niinkuin käskit, sahib. Me saimme paljon kärsiä matkallamme, kun päivämarssimme olivat sekä pitkät että vaikeat ja meillä oli hyvin vähän ruokaa. Kävelimme yöt päivät kaksi vuorokautta, pysyttelimme kaukana valtatiestä ja lymysimme, kun jonkun näimme. Tultuamme tiibettiläisen linnan lähelle, näimme kummun kupeella telttoja, jotka olivat Tinkerien ja Khongur-shokalaisten, Nepalista. Tiibettiin eivät päästäneet Biassieikä Khandi-shokalaisia, koska Jong Pen oli niille vihoissaan maaveron tähden. Yöt päivät vartioitsevat sotamiehet jokea, ja heillä on ankara käsky vangita jokaisen, joka yrittää mennä yli joen pohjoisrannalle. Kaksi fakiiria, jotka olivat toivioretkellä pyhälle Mansarovar-järvelle ja menneet Lippu-solan yli sekä siitä Taklakotiin, oli otettu kiinni ja luultu sinuksi, sahib. Kun Tiibettiläiset eivät tienneet, kumpiko näistä oli oikea sahib, piiskasivat he ne molemmat melkein kuoliaaksi. Jollakin tavoin saivat Tiibettiläiset sittemmin tietää sinun tulleen maahan toisesta solasta, ja ratsastajia on lähetetty kaikille suunnille sinua hakemaan."
"Olimme tuskin näyttäytyneet Taklakotissa, kun he hyökkäsivät kimppuumme, löivät meitä nyrkillään ja salpasivat meidät lukkojen taakse. Sitten meitä tarkasti kuulusteltiin. Me sanoimme olevamme kauppamiehiä Joharin maakunnasta, ruokavaramme olivat loppuneet ja nyt olimme tulleet Taklakotiin ostamaan uutta. Ne löivät ja rääkkäsivät meitä vieläkin, kunnes ystäväsi Tseniram, Khongurista, tuli avuksemme ja maksoi 30 rupia takaukseksi meistä. Saimme jäädä hänen telttaansa, mutta tiibettiläisten sotilaitten vartioimina. Salaa ostimme häneltä ruokavaroja ja panimme säilyyn. Tseniram viekoitteli nyt vartiaimme telttaansa ja kestitsi heitä köktillä, kunnes ne kaikki olivat juovuksissa. Hiivimme silloin ulos, toinen toisensa perästä ja meidän onnistui päästä ulos kaupungista taakkoinemme. Kolme yötä perätysten olimme kulussa ja päivisin piilossa. Ja nyt olemme taas täällä, sahib."
Dola vaikeni muutamaksi minuutiksi. "Sahib", jatkoi hän sitten, "kuulimme Taklakotissa, että yli 1000 ratsastajaa etsii sinua kaikkialla, ja enemmän odotetaan Kassasta ja Sigatsista, johon Jong Pen on lähettänyt lentosanan. He väittävät, että osaat tekeytyä näkymättömäksi kun tahdot, ja joka päivä he loihtivat ja uhraavat, että tästä lähin kävisit näkyväiseksi ja sinä saataisiin kiinni. He pelkäävät sinua, sahib, ja käsky on annettu Lassasta, että sinut vangittaisiin mistä hinnasta hyvänsä. Ja kun he kerran saavat sinut kynsiinsä, eivät he armahda sinua, vaan ottavat pääsi, sillä Jong Pen on kovin suuttunut sinulle niistä terveisistä, jotka lähetit hänelle Garbjangista. Hän on käskenyt tuoda sinut elävänä tahi kuolleena, ja luvannut 500 rupia palkinnoksi sille, joka tuo hänelle sinun pääsi."
"En luullut päätäni niin suuren arvoiseksi", sanoin minä; "tahdon tästä päivästä pitää siitä hyvää huolta."
Viisisataa rupia merkitsee Tiibetissä jo koko rikkautta. Minun kantajani eivät nyt olleet leikkisällä tuulella, vaan ottivat asian hyvin vakavalta kannalta. Annoin näille neljälle ruuanhankkialle runsaat juomarahat, mutta sittenkin kaikki Shokalaiset yhteen ääneen selittivät vaaran olevan niin suuren, että he heti jättävät minut.
Hyvin tietäen, ettei tämmöisissä tilaisuuksissa puheet auta, sanoin siis vaan, että heti ammun jokaisen, joka yrittää pois leiristä. Ja kun meillä nyt oli ruokaa kymmeneksi päiväksi, täytyi meidän heti jatkaa matkaamme.
Nyreissään ja itsekseen höpisten menivät he alas rotkoon, väittäen siellä paremmin nukkuvansa.
Epäilin kuitenkin heitä ja istuin ylhäällä vartioimassa heidän liikkeitään. Khanden Sing kääriytyi peitteeseensä ja oli, tavallisuuden mukaan, pian syvässä unessa. Shokalaiset tekivät tulen, istahtivat sen ympärille, löivät sananmukaisesti "viisaat päänsä yhteen" ja rupesivat innokkaasti keskenään neuvottelemaan, puoleksi kuiskaamalla. Neuvottelu kävi yhä vilkkaammaksi ja innoissaan puhuivat muutamat korkeammalla äänellä kuin tarkoitus oli.