Kun yö oli erittäin hiljainen ja kaiku hyvä, kuulin sanoja, joista ymmärsin, että he aikoivat myydä pääni — ja jakaa hinnan keskenään.
Miehet kävivät vielä lähemmäksi toisiaan ja puhuivat niin hiljaa, etten enää voinut kuulla heitä. Sitte otti eräs heistä kepin, kävi kiinni siihen alhaalta ensin toisella kädellä ja sitte toisella heti tämän yläpuolelle, muut tekivät samalla tavalla ja muuttivat sitten aina toisen käden toisen yläpuolelle, kunnes kepin mitta oli loppuun käyty. Arpa lankesi sille, jonka käsi ulettui kepin yläpään tasalle. Tämä arpomistapa on tavallinen Shokalaisten kesken.
Se, jolle arpa lankesi, veti nyt esille suuren veitsen tupesta. Kuinka hyvin muistankaan tämän hetken, kun kaikki miehet, kasvot tulen valaisemina, katselivat ylöspäin kotkanpesääni kohti. Katselin heitä muurin raosta polvillani, ja heidän kasvonsa näyttivät kamalilta ja vääntyneiltä. He kuuntelivat, saadaksensa tietää nukuimmeko. Sitten kääriytyivät kaikki muut, paitsi yksi, peitteisiinsä. Ainoa olento, jonka vielä erotin, jäi istumaan tulen ääreen ikäänkuin ajatuksiinsa vaipuneena. Silloin tällöin käänsi hän kasvonsa linnaani kohti, kuunnellaksensa. Viimein hän nousi ja sammutti tulen jalallaan.
Oli ihana yö ja tähdet paloivat erinomaisen kirkkaasti tummansinisellä taivaalla. Nojasin pyssyn päin muuria ja katselin tummaa olentoa tuolla alhaalla. Seurasin sitä silmilläni, kun se kyyryssä ja hitaasti nousi pientä kumpua ylös, joka johti asuntooni, pysähtyen joka kerta, kun vierivä kivi synnytti vähänkin ääntä. Nyt olento oli ainoastaan pari kolme askelta muurista ja näytti epäröivän. Vetäysin taaksepäin, valmiina seuraavassa silmänräpäyksessä karkaamaan ylös, ja silmäilin yhä muurin harjaa. Odotin muutaman minuutin, mutta mies ei pitänyt kiirettä ja minä kävin kärsimättömäksi.
Nousin hitaasti ylös, pyssy kädessä, kurkistin muurin yli — ja katsoimme toisiamme silmästä silmään. Yks, kaks olin painanut pyssyn suun miehen kasvoja vastaan. Hämmästynyt Shokalainen päästi veitsen, lankesi polvilleen ja rukoili ojennetuin käsin armoa. Kun olin häntä tarpeeksi taputtanut pyssyn lappeella, sai hän asiaan kuuluvan matkapassin mäkeä alas. Mies ei ollut murhaajaksi luotu, eikä hän nyt enää ollutkaan vaarallinen. Mutta katsoin kuitenkin parhaaksi pitää huolta siitä, ettei kukaan enää sinä yönä yrittänyt karkaamaan. Kaksi miestä koettikin hiipiä leiristä ulos, mutta minä sain sen estetyksi. Vihdoin koitti päivä ja levoton ja jännittävä yö oli loppunut.
KAHDESKYMMENES LUKU.
Tiibettiläinen leiri. — Shokalaisten petos ja rangaistus. — Vaarallinen yömarssi. — Mansing on taas poissa. — Merkillinen ilmiö. — Kova pakkanen. — Lafanja Mafan-järvet. — Pyhä Kelas. — Raparperia. — Perhosia. — Laama-erakko. — Ryövärien ympäröimänä.
Kun tein viimeisen tarkastusretken vuorelle linnamme taakse, olin kaukoputkella nähnyt tiibettiläisen leirin muutaman kilometrin päässä meistä pohjoiseen päin, ja ilmoitin siitä seuralaisilleni.
Seuraavana aamuna kaivaissamme suurimman osan tavaroistamme ja lähtöä puuhatessamme tuli eräs miehistä, Nattu nimeltä, luokseni ja tarjoutui viemään meitä suoraan Mansarovariin. Hän näytti olevan hyvin kiireissään ja lisäsi ettei kukaan löytäisi meitä sillä tiellä, jota hän meitä veisi ja että meidän sentähden sopisi matkustaa päivällä.
Me seurasimme Nattua, joka näytti tietä. Olin hyvin ihmeissäni siitä, että Shokalaiset nyt olivat niin valmiit kulkemaan etiäpäin. Pian selvisikin minulle, että hän tahallaan vei meidät semmoiseen paikkaan, jota juuri enin tahdoin välttää. Kun nuhtelin häntä ja kielsin kulkemasta enemmän siihen suuntaan, tekivät Shokalaiset kapinan, heittivät pois taakat ja yrittivät lähteä karkuun. Mutta he eivät olleet ottaneet Khanden Singiä lukuun. Salaman nopeudella asettui hän ladatuin kiväärin kulkueen eteen ja keskelle kapeata vuorensolaa, minun tehdessäni samoin vastakkaisessa päässä. Nyt heidän täytyi antautua. Niin vastemmieliseltä kuin tuntuikin, täytyi minun ankarasti rangaista heitä kaikkia ja Khanden Sing suostui tähän toimeen halulla, minun katsoessani, ettei kukaan päässyt livistämään tiehensä. Olin jo ennen pitänyt tutkintoa heidän kanssaan ja silloin olivat he suoraan tunnustaneet liittoutuneensa jättämään minut tiibettiläisille urkkioille, siten välttääksensä joutumasta Tiibettiläisten kidutettaviksi.