Kaksi tai kolme miestä, joiden kasvoja en voinut tarkoin erottaa, kun he istuivat kyyristyneinä, laskivat ahkerasti rahaa ja tarkastivat muutamia intialaisia käsitöitä, jotka oli shokalais-kauppiailta ryöstetty. Onneksi ei heillä ollut koiria leirissä, ja minä sain sentähden tutkia seudun ja valita paikan, josta me, heidän huomaamattansa, saattaisimme marssia ihan leirin ohi. Palasin miesteni luokse ja vein heidät yösydännä leirin lävitse. Me kuljimme vielä muutamia kilometriä ja leiriydyimme hyvin suojattuun paikkaan, jossa saimme nauttia muutaman tunnin lepoa.
Kun päivänkoitossa heräsimme, olimme hämmästykseksemme daku-lauman ympäröiminä. Ne olivat viime yön tuttaviamme, jotka olivat keksineet jälkemme, seuranneet niitä ja luullen meitä shokalais-kauppiaiksi, olivat nyt muka tulleet pienille ryöstökekkereille. Mutta lähemmäksi tultuansa saivat he sen sijaan niin lämpimän vastaanoton, että he silmänräpäyksessä livistivät tiehensä.
KAHDESKYMMENESENSIMMÄINEN LUKU.
Jogpan vieraanvaraisuus. — Jäniksiä. — Vuoriselänne Rakstalja
Mansarovar-järvien välissä. — Toinen ryövärijoukko. — Valokuvauskone
toisessa ja kivääri toisessa kädessä. — Pikavalokuva. — Pelkurijoukkoa.
— Ryöväri kuningatar. — Kahden jaakin osto.
Kapean laakson kautta kuljimme Paholais-järveä kohti. Kun me vähän matkan päässä järven rannalta pysähdyimme syömään, tein minä hypsometrin avulla muutamia pituus- ja leveysmittauksia ja huomasin samalla, että kun ilma oli 64° Fahr. niin vesi kiehui 185°.
Olin juuri korjannut koneeni pois ja loikoilin selälläni auringossa, vähän matkaa miehistäni, kun luulin näkeväni jonkun liikkuvan. Kavahdin heti pystyyn ja näin hartiakkaan Tiibettiläisen hiipivän suoraan minua kohti, selvästi aikoen viedä Mannliher-kiväärin minun huomaamattani. Onnettomuudeksensa ei hän ollut tarpeeksi liukas liikkeissään, jotenka ainoa saaliinsa oli aika selkäsauna kivääristäni. Hän oli yksi niitä ryöväreitä, jotka aamulla olimme nähneet ja hän oli luultavasti seurannut ja vakoillut meitä koko ajan. Toinnuttuaan ensi hämmästyksestään, kysyi hän mitä viattomimmasti, enkö minä tulisi hänen ja hänen kumppaninsa telttaan yöksi. He kestitsisivät minua oikein kuninkaallisesti; mutta minä en vastaanottanut dakun vieraanvaraisuutta, ja hän meni jotenkin pitkänaamaisena takaisin.
Jatkoimme matkaamme pitkin Rakstal-järven rantaa. Täällä oikein vilisi jäniksiä, ja minä ammuin useita. Pitkin rantaa näimme jälkiä siitä, että vesi ennen on ollut korkeammalla kuin se nyt oli.
Marssimme kestäessä tuli monta eri heimoista Tiibettiläistä meitä vastaan. Kun he kaukaa meidät näkivät, lähtivät he tavallisesti pakoon, ajaen lammas- ja jaakkilaumojaan edellänsä. Pari heidän naisistaan ei kuitenkaan ne pahalta löyhkäsivät. Kielsin heitä lähestymästä meitä, sillä vaikkeivät he suinkaan olleet kauniita — toinen oli vanha ja hampaaton, toisella oli sisiliskon näköinen nahka — koettivat he kuitenkin tosiaan houkutella meitä telttaansa, luultavasti valmistaakseen miehillensä tilaisuuden meitä ryöstämään. Minun mieheni eivät kuitenkaan hurmaantuneet heidän naurettavista puheistaan ja eleistään, ja minä kiirehdin kulkua, päästäkseni niin pian kuin mahdollista tästä ilettävästä seurueesta.
Neljä Tiibettiläistä yritti riistää Khanden Singiltä hänen kiväärinsä, mutta saivat häneltä semmoisen löylytyksen, etteivät suinkaan hevin sitä unohda, ja seurauksena oli, että pääsimme rauhaan siksi päiväksi.
Khanden Sing ampui mustaa sutta, joka kulki ihan leirin sivutse; ja minä keksin, noin 30 m. järven pinnan yläpuolella, vuorenkupeeseen painuneena kerroksen tavattomia maadunnaisia, joita en suureksi mielipahakseni voinut kaivaa pois ja viedä mukaani.