Järvestä suoraan etelässä kohoaa korkea, lumihuippuinen vuoriharjanne, josta monta jokea juoksee alas. Tältä kohdalta, jossa nyt seisoimme, saatoimme selvästi nähdä, että Mansarovarja Rakstal-järvien pinnat muinoin ovat olleet vähintäin 16 m. korkeammat kuin nykyään ovat. Muutamia kilometriä nykyisen järven-pinnan tuolla puolella leviää kalteva uoma, jossa on pieniä, sileitä kiviä ja tähän asti on vesi varmaankin kerran ulottunut. Vakaumukseni on, että järvi vieläkin vetäytyy takaisin.
Monin paikoin järven rannalla oli kaatumaisillaan mökkiä ja vajoja, mutta oikea kupukattoinen gomba-luostari oli ainoastaan Tukker nimisessä kylässä. Sanottiin tosin, että järvestä luoteeseen oli pieni gomba sekä serai (talo), mutta kun en itse ole siellä käynyt ja kun Tiibettiläisten kertomukset siitä olivat ristiriitaisia, en takaa näitten kertomusten luotettavaisuutta.
Sekä maisema että ilma muuttui molempien järvien vedenjakajan vaikutuksesta. Rakstalin yli oli taivas aina selkeä ja sininen, mutta Mansarovarin yli kiiti alinomaa raskaita mustia pilviä ja vettä tuli kaatamalla. Joskus selkeni muutamaksi minuutiksi ja silloin oli kauniita valolaineita vedessä. Mutta uudet pilvet ja kova ukkonen tekivät maiseman taas pian yhtä synkäksi kuin ennenkin.
Mansarovarin puolella oli paljon lämpimämpi kuin harjun toisella puolella. Rakstalin puolella oli ilma ollut purevaa ja keveätä, kun sitä vastoin ilma Mansarovarin kohdalla, luultavasti kosteutensa tähden, tuntui raskaalta hengittää. Kun Mansarovaria muistelen, ajattelen sitä en ainoastaan jumalien, vaan myös myrskyjen kotiseuduksi.
KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU.
Tavaton myrsky. — "Vastoin jumalien tahtoa." — Koirien haukuntaa. — Katon alla. — Majatalo (serai). — Kalaa. — Kultasepän ja savenvalajan töitä.
Astuimme alas tasangolle ja kuljimme Langa Tsangpon ja erään toisen suistamon yli. Näiden vedet virtaavat suoraan alas lumikentiltä. Vettä oli noin ½ metriä, mutta se näytti olevan yhä nousemassa.
Tultuamme Mansarovar-järven rannalle, saimme aika sadekuuron, joka meidät kasteli läpikotaisin. Riensimme nopeasti, sillä raskaimmat tavaramme olivat nyt jaakkien selässä. Yö oli synkkä ja pilkkopimeä, niin ettei juuri paljon eteensä nähnyt. Meidän täytyi pysyä hyvin liki toisiamme, ja lisäksi alkoi ukkonen käydä ja rakeita sataa. Hampaat kylmästä helisten saatoimme kuitenkin jatkaa matkaamme Tukkeria kohden, kun salamat tuon tuostakin seutua valaisivat.
Yhtämittaisesta sateesta virrat nopeasti paisuivat niin, että oli vaikea kahlata. Kolmessa paikkaa oli vettä vyötäisiin asti sen perästä oli rannikko mukulakivistä, jossa oli pimeässä sangen vaikea hapuella, varsinkin kun myrsky yhä tuntui paisuvan. Ranta muuttui nyt liejuiseksi, johon jaakkien ja ihmisten jalat syvään painuivat.
"Luuletko, Kahi, jumalien asuvan tällä järvellä? Meillähän oli
Paholaisjärvenkin tykönä parempi ilma kuin täällä."