"No niin", sanoi hän, "minä vastaan. Kysykää mitä tahdotte!"
"Olitteko kirjeenvaihdossa sir Charlesin kanssa?"
"Kyllä, kirjoitin hänelle pari kertaa, kiittääkseni häntä hänen hienotunteisesta jalomielisyydestään."
"Oletteko merkinnyt muistiin, koska nuo kirjeet lähetettiin?"
"En."
"Tapasitteko itse häntä?"
"Kyllä, kerran tai pari, hänen käydessään Coombe Traceyssa. Hän oli sangen vaatimaton luonne ja teki mieluimmin hyvää hiljaisuudessa."
"Mutta jos tapasitte häntä niin harvoin ja kirjoititte hänelle niin harvoin, kuinka saattoi hän sitten kylliksi tuntea teidän olojanne auttaakseen teitä mainitsemallanne tavalla?"
Hän vastasi väitteeseeni epäröimättä hetkeäkään.
"Useat herrat tunsivat surullisen tarinani ja yhtyivät minua auttaakseen", sanoi hän. "Niihin kuului herra Stapleton, joka oli sir Charlesin naapuri ja läheinen ystävä. Hän oli tavattoman hyvä minua kohtaan ja hänen kauttaan sai sir Charles tietää minusta ja vaikeasta asemastani."