Minä tiesin ennestään, että herra Stapleton useissa tilaisuuksissa oli toiminut sir Charlesin avunannon välittäjänä ja rouva Lyonsin sanat tuntuivat tosilta.
"Kirjoititteko koskaan sir Charlesille sopiaksenne yhtymyksestä hänen kanssaan?" jatkoin minä.
Taaskin punehtui rouva Lyons suuttumuksesta.
"Minusta tuntuu todellakin kysymyksenne hieman tunkeilevalta", sanoi hän.
"Se on ikävää, mutta minun täytyy uudistaa se."
"Siinä tapauksessa vastaan — sitä en suinkaan tehnyt."
"Ettekö tehnyt sitä juuri sir Charlesin kuolinpäivänä."
Punehdus katosi ja hän tuli kalman kalpeaksi. Hänen kuivat huulensa muodostuivat sanomaan "En", jonka paremmin näin kuin kuulin.
"Muistinne varmaan pettää", sanoin minä. "Minä voin sanoakin kuinka pari riviä kirjeessänne kuului: 'Minä pyydän teitä ehdottomasti polttamaan tämän kirjeen ja saapumaan veräjän luo kello kymmenen, jos olette gentlemanni'."
Minä luulin hänen pyörtyvän, mutta voimakkaalla ponnistuksella hillitsi hän itsensä.