"Mutta se ehtisi perille liian myöhään."
"Ei suinkaan. Tämä juna pysähtyy Canterburyssä, ja laivan lähtiessä syntyy kyllä neljännestunnin viivytys. Siinä hän meidät yllättää."
"Voisi luulla, että me olemme rikoksentekijöitä. Voimmehan antaa vangita hänet, kun hän saapuu."
"Ja sillä olisi kolmen kuukauden työ hukassa. Me saisimme kiinni suuren kalan, mutta pienemmät livahtaisivat verkosta oikealle ja vasemmalle. Maanantaina ovat ne kaikki kiinni. Vangitsemisesta ei voi olla kysymys."
"Mitä teemme sitten?"
"Jäämme pois junasta Canterburyssä."
"Ja sitten?"
"Sitten saamme matkustaa toisella junalla Newhaveniin ja sieltä Dieppeen. Moriarty tulee vieläkin kerran tekemään niinkuin minä olisin tehnyt. Hän matkustaa Pariisiin, ottaa selkoa matkatavaroistamme ja odottaa kaksi päivää tavaramakasiinin läheisyydessä. Sillä aikaa varustamme me itsellemme pienet käsilaukut, hyödytämme niiden maiden teollisuutta, joiden läpi kuljemme, ja lähdemme hiljalleen Sveitsiin Luxemburgin ja Baselin kautta."
Olen kyllin tottunut matkustamiseen jotta en pannut pahakseni tavaraini menettämistä, mutta en voi kieltää että minua suututti hiipiä pakoon miestä, jonka menneisyys oli mitä mustimman halpamaisuuden merkitsemä. Kieltämätöntä oli kumminkin, että Holmes ymmärsi aseman paljoa paremmin kuin minä. Canterburyssä astuimme siis junasta ja saimme tietää, että vasta tunnin päästä lähti juna Newhaveniin.
Seisoin hieman tyytymättömänä katsellen pois kiitävää tavaravaunua, joka sisälsi vaatevarastoni, kun Holmes tarttui minua käsivarteen ja viittasi rataa pitkin.