Sherlock Holmes kirjoitti kaiken tämän muistiin.
"Kertokaa nyt, Clayton, kaikki, mitä tiedätte siitä herrasta, joka istui vaunuissanne pitäen silmällä, mitä tapahtui tämän talon edessä kello kymmenen aamupäivällä, ja joka sitten ajoi kahden herran perässä pitkin Regent Streetiä."
Mies näytti kummastuvan ja joutuvan hieman hämilleen. "Ei tunnu maksavan vaivaa minun puhua", sanoi hän, "sillä tehän jo tiedätte, minkä minäkin. Asia on niin, että tuo herra sanoi olevansa salapoliisi, ja että minä en saisi puhua hänestä kenellekään."
"Niin, mutta nyt sanon teille ystävällisesti, että on kysymys hyvinkin vakavasta asiasta, ja että teille voi tulla ikävyyksiä, jos koetatte salata jotain. Te sanotte tuon miehen väittäneen olevansa salapoliisi?"
"Niin hän sanoi."
"Koska hän sen sanoi?"
"Jättäessään minut."
"Sanoiko hän muuta?"
"Kyllä, hän sanoi nimensä."
Holmes katsahti minuun voitokkaasti. "Vai niin, sanoiko hän nimensä.
Se oli varomatonta. No, mikä sitten oli hänen nimensä?"