"Silloinhan hän oli siellä varmasti."
"Siltä näyttää, ellei tuo toinen ollut sitä vienyt."
Kahvikuppi puolitiessä suulleni tuijotin minä Barrymoreen.
"Te tiedätte siis, että siellä on toinenkin?"
"Kyllä, minä tiedän, että joku toinenkin kuleksii nummella."
"Oletteko nähnyt hänet?"
"En ole."
"Kuinka sitte saatatte hänestä tietää?"
"Selden puhui siitä kahdeksan päivää sitten. Tuo toinen välttelee myöskin ihmisiä, mutta mikäli tiedän, ei hän ole vanki. Minä en voi sitä sietää, minä en todellakaan voi sitä sietää, tohtori Watson, sen sanon suoraan." Hän puhui innokkaasti ja suurella vakavuudella.
"Kuulkaa nyt, Barrymore", sanoin minä. "Minä en tarkoita muuta kuin isäntänne etua ja tulin tänne yksinomaan siinä aikomuksessa, että voisin häntä auttaa. Sanokaa minulle suoraan, mitä ette voi sietää?"