"Jos teillä joskus on tilaisuus hiipiä Branksomeen", sanoin minä, "niin ottakaa sisarenne mukaanne. Minä tiedän että isäni ja sisareni iloitsevat saadessaan tutustua häneen ja oleskelupaikan muutos — vaikkapa vaan tunniksi tai kahdeksi — tekee hänelle hyvää."
"Meidän on melkein mahdoton olla samalla kertaa poissa", vastasi hän. "Mutta minä lupaan ottaa hänet mukaani, jos mahdollista. Voi olla mahdollista että meillä jonakin iltapäivänä on tilaisuus tulla, sillä isäni pitää joskus päivällislepoa." Me olimme nyt tulleet sille mutkikkaalle tielle, joka maantietä johtaa kartanonherran puutarhaan. Seuralaiseni pysähtyi.
"Minun täytyy nyt mennä kotia, muussa tapauksessa minua kaivataan", sanoi hän. "Te, West, olette erittäin ystävällinen ajatellessanne minun parastani. Minä olen teille sydämestäni kiitollinen ja niin on Gabrieliakin, kun hän saa kuulla teidän kutsumuksen. Te kokoatte minun päähäni tulisia hiiliä, kun ajattelen isäni helvetillistä julkaisua."
Hän sanoi minulle "hyvästi" ja kääntyi kotimatkalle, mutta heti palasi hän juosten takaisin ja huusi minua pysähtymään.
"Minä tulin ajatelleeksi", sanoi hän, "että te varmaankin pidätte meitä sangen omituisina. Te pidätte Cloomber Hallia yksityisenä houruinhuoneena, enkä minä voi teitä siitä moittia. Jos te haluatte oppia tuntemaan meidän oloja, niin näyttää minusta epäystävälliseltä olla tyydyttämättä uteliaisuuttanne. Mutta minä olen antanut isälleni lupauksen olla vaiti. Ja vaikkapa minä kertoisinkin kaikki mitä tiedän, niin ette sittenkään ymmärtäisi asian kokonaisuutta. Minä tahdon sanoa teille ainoastaan sen verran että isäni on terveessä järjessään ja että hänellä on hyviä syitä vetäytyä piiloon maailmalta. Minä voin vielä lisätä ettei hänen halunsa viettää syrjäistä elämää johdu arvottomista ja epärehellisistä vaikuttimista vaan ainoastaan itsensäsäilytysvietistä."
"Uhkaako häntä joku vaara", huudahdin minä.
"Kyllä, hän on aina vaaran uhkaamana."
"Mutta miksi ei hän vetoa lain suojaan", kysyin minä. "Jos hän pelkää jotakin, tarvitsee hänen vaan mainita tämän nimi tehdäkseen hänet vahingottomaksi."
"Sitä vaaraa, joka isääni uhkaa, eivät voi ihmiset torjua. Ja kuitenkin on se todellinen ja mahdollisesti hyvin lähellä uhkaava."
"Ettehän aikone sanoa sitä yliluonnolliseksi", kysyin minä epäillen.